maanantai, 6. elokuu 2012

ILMONEN


Huojuvaisia voi lukea Vuodatuksen sekoilun ajan Bloggerissa (v.0.60, elikäh pahasti vaiheessa).

http://huojuvaiset.blogspot.fi/


torstai, 7. heinäkuu 2011

Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"Etsin tuolta korian koivun, jolle haalestelen haluni, sekä virkan mie viluni, tuo ei kerro kellekään".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta puihin, pitämyspuihin, uhripuihin, puiden henkiin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Onkos tuota teidän jumala, mikä koivu meidän maalla, päältä latvan päivä paistaa, alta juuren kuu kumoitti, tuohon lensit luojan linnut, sekä tulliit muihen veikot".

keskiviikko, 6. heinäkuu 2011

PUU

SUOMALAISET JA URALILAISET PUUT

puu (suomi, karjala, viro), pu (inkeri, vepsä, vatja, liivi, mari, udmurtti, komi), pa (mansi, samojedi), po (mansi, selkup), fa (unkari).

1. puita pidetään ihmisiä vanhempina, vahvempina, viisaampina ja puhtaampina ("sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz Jumalan luoma"). 

2. toisen luojahengen ajatellaan luoneen puhtaat eli terveet puut ("mänty puu Jumalan luoma, koivu puu Jumalan luoma") toisen luodessa virheelliset puut ("Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet").

3. ensimmäisen ihmisen uskotaan syntyneen koivusta (hanteilla savesta ja koivunoksista, komeilla ontosta puunrungosta ja ruohosta, selkupeilla koivun haarukasta) ja asuneen saarella kasvaneessa puussa ("koska maa oli märkä ja liukas").

4. ensimmäisillä heimoilla tiedetään olleen omat pyhät puunsa joita muistetaan pyhäköissä kasvavilla seitsemän puun rykelmillä ja seitsenhaaraisilla puilla (seitsemän heimoa, seitsemän pyhää lukua (seitsemän=pyhä, ääretön), seitsemän pyhää puulajia (koivu, siperian lehtikuusi, siperian mänty)). 

5. puita pidetään ajan ja ajanlaskun näyttäjinä (vuodenajat, vuosirenkaat, vuosikasvaimet), olevaisuuksien tasojen yhdistäjänä (ylinen, alinen) ja polkuina joita pitkin pyynnöt ja kiitokset kulkevat jumalille. 

6. puiden uskotaan kuuntelevan lehdillään, antavan voimaa (puiden koskettaminen), ymmärtävän ihmisten puhetta, puhuvan keskenään, pitävän lauluista (metsässä hyvä lauleskella), vartioivan ihmisten unta, kuiskailevan lehdillään, kostavan omiensa puolesta ja osaavan viheltää (suskan pu, viheltävä puu).

7. puita pidetään uskottuina ystävinä joille käydään kertomassa iloja ja suruja ("män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, itken yksi oltuvai").

8. puiden kunnioittamiseen kuuluu käsien kietominen rungon ympärille (tervehdittäessä, metsään saavuttaessa), puun hyvästeleminen (koskettamalla runkoa), luvan kysyminen puun alla levättäessä ja yövyttäessä, yösijasta kiittäminen, polttopuiden kerääminen kuivuneista ja kuolleista puista, puun varoittaminen ennen kaatamista (koputetaan runkoon, "jotta henki ehtii poistua") ja puiden puhutteleminen lempinimin ("poika", "pienokainen", emopuu=puu jonka linnut tai mehiläiset valitsevat kodikseen).

9. puiden ja ihmisten elämää ("kuivuvat ja tulevat harmaiksi") olemusta ja ulkonäköä pidetään yhtäläisinä ja kutsutaan samoin sanoin (mahla=puun veri, pihka=puun kyyneleet, haara=sormien väli=oksan haara, haven=ihokarva=naava, koja=iho=puun kuori, korvanlehti=puun lehti, kynkkä=käsivarsi=puun maanpäällinen juuri, nikama=puussa oleva solmu, pahka=syntymämerkki, sisu=sydänpuu, syy=lihassäie=vuosirengas).

10. elävän puun kaatamista pidetään vastenmielisenä toimena johon ryhdytään vain pakottavan tarpeen edessä (ennen kaatamista tarkkaillaan enteitä, ruokaillaan puun juurella, selitetään puulle kaatamisen syy, varoitetaan puun henkeä koputtamalla runkoon ja asetetaan puun ylin oksa kannon päälle).  

11. puilla uskotaan olevan parantavia kykyjä ja ominaisuuksia joita hyödynnetään oleskelemalla lähellään, pureskelemalla juuria, lehtiä ja kuorta, puhumalla puille, laittamalla kädet runkojen ympärille ja lausumalla puille pyyntöjä ("koivu kokoo, pihlaja pidättää, paju parantaa, kuusi kuivaa, mänty märäntää, katava karkottaa").

12. jokaisella ihmisellä ajatellaan olevan oma onnea tuova puunsa (komin as pu) tai puun hahmossa näyttäytyvä läheisensä ("kennen kuusi kukkalatva, kennen haapa ja halia, ison kuusi kukkalatva, emon hoapa ja halia") joka on mahdollista löytää metsässä kävelemällä ja seisomalla selkä puita vasten (puun lisäksi voi löytää kerran elämässä näyttäytyvän "oman kukan").

13. kaikilla elävillä puilla uskotaan olevan henki (saamen muora-vuoigna, marin pu-ört) jonka tiedetään olevan läsnä puun kukoistaessa ja kasvaessa ("iloinen puu") ja poistuvan puun alkaessa sairastaa tai kuihtua (hengen uskotaan asustavan puun latvassa, voidaan herättää koputtamalla runkoon).

14. uhripuita kutsutaan nimin jemen jux ("pyhä-puu"), jelpin jiw ("haltijan-käymä-kirkas-puu"), torom-tir-jiw ("jumalallinen-uhripuu") ja qossil po (jaetaan sukujen ja haltijoiden pyhäköissä kasvaviin puihin ja asuinpaikkojen lähellä (jousenkantaman päässä) kasvaviin puihin).

15. pyhinä puina pidetään kookkaita ja iäkkäitä puita ("vanhuksia"), salaman lyömiä puita ("ukon puu"), polkujen varsilla kasvavia puita (oksille nauhoja ja lahjoja), onttoja puita (uhripaikkoja), tuulen kaatamia puita (veistetään pyhiksi esineiksi), aurinkoon päin kurkottavia puita ("päivän puu"), naavan peittämiä puita (ympäristö rauhoitetaan), itsestään kaatuneita puita (savua käytetään suojaamiseen ja henkien lepyttelemiseen), yksinään kasvavia puita, toisen puulajin keskellä kasvavia puita, kelopuita ja pystyyn kuivuneita puita (jätetään rauhaan), kaksihaaraisia ja latvaisia puita (latvojen välistä "polku haltijoiden maailmaan"), kolmihaaraisia ("kätensä kohottanut") ja latvaisia puita (henkien sijoja), yhteen käpertyneitä puita, kumpareilla ja joentörmillä kasvavia puita, samasta juuresta kasvavia puita, lähekkäin ja rinnakkain kasvavia puita ("kaksoset", "kolmoset"), seitsenhaaraisia ja latvaisia puita ("taivaaseen-johtava-puu"), seitsemää lähekkäin kasvavaa puuta (pyhäkön paikka) ja uhripuiden juurilla kasvavia vesoja ("puulapset").
   
16. asuinpaikkojen lähellä kasvavien uhripuiden (pitämyspuu, lyylityspuu) uskotaan olevan yhteydessä suvun aloittajien, lapsien, eläinten, parien, perheiden ja rakennusten onneen, hedelmällisyyteen ja elämään ("aljopuut kasvaa tanhuvil, suurii vanhoi puita").

17. pitämyspuiden elämää tarkkaillaan, puiden kasvusta, ulkonäöstä ja vaiheista ennustetaan, puilta pyydetään apua hätätilanteissa, uusia töitä aloitettaessa ja sairauksien uhatessa ("puun jumala, maan jumala, kuusenjuurinen jumala, peästä piikoo pintehestä, vaimoo vatan veäntehestä"). 

18. pitämyspuiden ympärille punotaan vanteita, puiden juurille lasketaan lahjoja ("kaikist ensimmäisist mailost, uutisest ja kaikist vietii aljopuilej juurille"), vastasyntyneet viedään koskettamaan puita (äidinmaidosta ensimmäiset tipat puun juurelle), puille kumarrellaan, puita kosketellaan (pyynnöt ja kiitokset), puiden ympäri kuljetaan (yhdessä ja erikseen), puiden juurilla istutaan ja ruokaillaan, puiden oksiin sidotaan punaisia lankoja ja nauhoja ja puiden juurille kätketään tärkeinä pidettyjä tavaroita.

19. pitämyspuita pidetään jäänteinä Maan-vanhan-naisen eli Maan emon palvonnasta (lyyli=maan uhripaikka, maan kasvuvoima).

20. puista ennustetaan katsomalla latvojen, oksien ja vuosirenkaiden suuntaa, laskemalla lehtiä ja lehviä virtaavaan veteen, katkaisemalla lehtiä, tarkkailemalla puiden kasvua ja ulkonäköä (kuivuva puu=kuoleman enne), heittämällä oksia maahan (mihin suuntaan osoittaa), vuolemalla lastuja maahan (kumpi puoli ylöspäin) ja tarkkailemalla sään ja vuodenaikojen vaikutuksia puihin ("jos puun alustat jättää pälvele nin sei pysy, mutta jos umpheen tuiskua nin se on talvem pohja").

21. puihin uhrataan ripustamalla oksille lankoja, nauhoja, luita, nahkoja, kankaita, kalloja, koreja, vakkoja (haltijoiden kuville), tupakkaa ja kolikoita (lahjat "seitsemälle oksalle"), veistämällä puiden kylkiin ja kantojen päihin eläinten ja haltijoiden kuvia (kantojen päät=heimon suojelushenkiä, elävät puut=perheen suojelushenkiä), jättämällä puiden koloihin, rakoihin ja onttoihin kohtiin lahjoja, solmimalla nuorten puiden latvoja yhteen, sitomalla puiden ympärille lankoja, vitsoja, kankaita, nahkoja, tuohivöitä, koristeltuja pajuvöitä, niinivöitä (korvataan vuoden päästä) ja hunajalla voideltuja vöitä, asettamalla puiden juurille kankaita (lahjat kankaiden päälle), hautaamalla juurien alle luita ja esineitä, karsimalla pieniä taimia niin että latvoihin jää tupsut (haltijan sija), istuttamalla taimia haltijoiden ilmoittamiin (uni) kohtiin ja suuntiin (päivän puolelle), kaivertamalla kantoihin ja puihin pyhiä kuvioita (aurinko ja ilmansuunnat=ympyrä jonka kulmiin neljä puoliympyrää), ripustamalla uhripuiden lähellä kasvaviin pienempiin puihin lahjoja, voitelemalla puihin ripustetut lahjat rasvalla, sitomalla puihin uhrikankaista leikattuja nauhoja (kulmiin kolikot, nauha / vierailu), veistämällä nuoria puita sauvoiksi eli kutsupuiksi (sauvan päähän suojelushaltijan kasvot, puetaan "ihmiseksi" kankain ja liinoin), kutsumalla haluttuja haltijoita uhripuulle kutsupuu kädessä, kiinnittämällä uhripuiden väliin vaakasuoria riukuja (päihin eläinten kasvot) ja sitomalla riu´uille nahkoja, vaatteita ja uhriliinoja.

22. puita käytetään rajojen, reittien, elinalueiden, pyhäköiden, valojen, aloitettujen töiden, keräys ja pyyntipaikkojen, levähdyspaikkojen ja hautojen merkitsemiseen (yhteen sidotut latvat, luin ja kankain merkityt puut, haluttuihin suuntiin viittaavat oksat, karsitut puut eli karsikot (kuivat alaoksat pois, oksien suunta ja määrä), luonnon luomat merkkipuut ("Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi"), puihin kaiverretut kuviot ("mist sie tunsit tänne tulla, pistin merkin pihlajua, ristin honkua hotasin"), viitoiksi veistetyt oksan ja kannonpäät, kantojen ja kivien päälle lasketut oksat ja pinotut pikkukivet ja vannomiseen käytetyt pykälöidyt (katkaistavat) kepit).

23. uralilaisten kansojen ikivihreän, seitsenhaaraisen maailmanpuun (nul qeyit po, "taivaaseen johtava puu", "puu jonka latva on taivaassa") ajatellaan kasvavan suolla, saarella tai korkean ja tasaisen vaaran huipulla (puun juurella sijaitsee "elämänvedenjärvi", oksillaan keikkuvat kuu (kuudes haara) ja aurinko (seitsemäs haara), latvassaan istuu vanha korppi).  

24. taivaaseen-johtavan-puun uskotaan kuvastavan taivaan ja olevaisuuden tasoja ja yhdistävän niitä toisiinsa (tavallisia puita pidetään maailmanpuun ilmentyminä).

KOIVU

koivu, koiv, keuv, kiu, kiuv, kyu, kyuv, koaivu, ki-lej, ki-len, ke-lu, kiv-ger, kuj-gor, kuyi, koyi, kue, kel, xal, ho, ko, qwä, kye, kojwa.

1. koivun oksien uskotaan johtavan taivaaseen.

2. koivusta veistetään noitien ja shamaanien sauvoja ("kutsupuu").

3. koivujen elämästä hahmotetaan aikaa (silmut, lehdet, ruska, talviuni).

4. koivua pidetään suojelevana puuna, pyhänä puuna, elämän puuna ja puiden vanhimpana.

5. koivuilla uskotaan olevan "näkymättömiä sairauksia" parantava vaikutus.

6. koivua pidetään "kaiken parantavana maailmanpuuna" (allaan "parantava lähde", oksillaan "jumalten pesiä").

7. koivun juuria pidetään haluttuina hautapaikkoina (ajatellaan auttavan sielun matkaa tuonpuoleiseen).

8. koivupuusta veistetään uskonnollisissa menoissa käytettyjä esineitä (tarve-esineet muista puulajeista).

9. ihmisten ajatellaan syntyneen koivusta ("koivusta veistettyjä").

10. vanhoja koivuja pidetään erityisen pyhinä (juurilleen keräännytään juhlapäivinä).

11. koivuja pidetään "naisellisina puina" (naisten pyhäköt enimmäkseen koivulehtoja).

12. koivun tuohta otettaessa sivellään varovasti puun runkoa ja sanotaan "anna mulle ketes, piä itte ihos".

13. uhripuina pidettyjen koivujen alaoksille ripustetaan kangassuikaleita (uuden puvun ensimmäinen pala), kolikoita ja liinoja.

14. pyhäköissä kasvavien koivujen juurille asetetaan ruokaa ja muita lahjoja pyytäen kumarrellen hyvää elämää (annetaan olla niin kauan kun höyry nousee, höyryn loppuessa syödään).

15. koivujen elämästä katsotaan vuoden vaihtumista (kesän alku=kun heräävät keväällä, talven alku=kun nukahtavat syksyisin).

16. vepsäläiset pitävät koivua parantavana ja elämänvoimaa antavana puuna.

17. vepsäläiset sitovat koivuihin lehmuksenvitsoja terveyttä pyytäessään.

18. vatjalaiset pitävät koivua pyhänä puuna.

19. vatjalaiset pyytävät koivuilta terveyttä.

20. koivun tuohta ja ihmisen ihoa pidetään samankaltaisina (pehmeys, väri).

21. koivun tuohta pidetään "yhtä pehmeänä kuin lapsen ihoa".

22. mordvalaiset pitävät koivua (kelu) pyhänä puuna.

23. mordvalaiset pyytävät koivuilta lapsia ja hedelmällisyyttä.

24. koivujen luokse tuodaan valkoisia eläimiä (ylisen väri).

25. komit pitävät koivuja pyhinä puina.

26. komien pyhät lehdot sijaitsevat koivujen juurilla.

27. koivuja pidetään turvapaikkoina joiden luokse mennään vaaran uhatessa.

28. komit kutsuvat koivuja "kultalehväisiksi taivaan puiksi" ja "kesän tuojiksi".

29. komit pitävät ihmistä "koivuhaloista luotuna".

30. koivuja pidetään kuusten vastavoimana (välissään ajatellaan virtaavan joen).

31. koivuja pidetään puina joihin vahingolliset henget eivät pysty kiipeämään.

32. koivun valkoista tuohta pidetään "naisen ihona".

33. komit kylvettävät vastasyntyneet vaivaiskoivun varvuilla.

34. hautoihin ja kuolleiden päiden alle laitetaan koivunlehviä.

35. koivuvastoja käytetään ennustamiseen (laitetaan seinänrakoon tai aidan päälle, heitetään jokeen tai saunan yli).

36. marit pitävät koivua pyhänä puuna.

37. marien mukaan jokaisessa koivussa asuu henki.

38. marit pitävät koivuja parantavina puina (naiset seisovat ja lepäävät koivujen alla).

39. koivuja ei koskaan istuteta ("kasvaa mihin haluaa").

40. vastasyntyneet kylvetetään koivunlehvin ja savustetaan katajansavulla.

41. koivun mahlaa pidetään parantavana juomana.

42. koivun tuohesta valmistetaan vakkoja ja virsuja.

43. komien pyhissä lehdoissa kasvaa vanhoja koivuja joiden luokse keräännytään vuotuisjuhlina.

44. hantinaisten pyhäköt sijaitsevat koivujen alla.

45. hantit ripustavat koivuihin vakkoja ja punaisia nauhoja (vakoissa eläinten ja naispuolisten haltijoiden kuvia).

46. mansit istuttavat pyhäköiden keskelle pieniä koivuja ja tuovat juurilleen lahjoja.

47. mansit asettavat haltijoiden puiset kuvat pyhäköissä sijaitsevia vanhoja koivuja vasten.

48. udmurtit asettavat uhrijuhlissa käytetyn padan kahden koivun väliin (puut yhdistetään poikkipuulla johon ripustetaan valkoisia kankaita).

49. "vihta täytyy olla mäkikoivuu, arokoivul lehti on nii huanoo ja kovvaa" ja "kun arveltiin että lehti on täys ettei oo enää pihkanen ni tehtiiv vihta" (vihtojen valmistuksesta).

50. komit pitävät kolmilatvaisia koivuja naispuolisen metsänhaltijan Metsän-akan sijoina.

51. marit järjestävät uhrijuhlia vanhojen koivujen ympäröimillä aukioilla.

52. udmurtit veistävät koivusta kalakuvioisia kauhoja ja kuppeja (koby).

53. mordvalaiset sitovat koivun lehvistä luutia.

54. pitämyspuina pidettyjen koivujen oksiin sidotaan punaisia lankoja.

55. mordvalaisten uhrilehdoissa kasvaa koivuja, mäntyjä, lehmuksia, jalavia ja tammia.

56. koivun elämää jaetaan "iloiseen urvanaikaan", "viheriän lehen aikaan" ja "riutuvaan varvanaikaan" (kolme koivunaikaa).

57. vanhaa koivua kutsutaan kolvakoivuksi.

58. uroskoivua pidetään riippaoksaisena (rauvikas), naaraskoivun ollessa terhakka ylösoksainen (koivulajit=sukupuolet).

59. obinugrilaiset pitävät pyhinä nelihaaraisia koivuja (oksille nahkoja ja lahjoja).

60. hantit pitävät pyhinä seitsemän koivun rykelmiä (valitaan pyhäkön paikaksi, koivujen alle puiset haltijan kuvat).

61. koivuista pyhimpänä pidetään "seitsenlatvaista kultahaaraista koivua" ja "vanhaa nelihaaraista koivua" (pyhät luvut).

62. obinugrilaiset ripustavat koivuihin taivaalle, auringolle ja tuulelle tarkoitettuja lahjoja.

63. koivuja pidetään "valon puina".

64. hantit pitävät koivua, siperian mäntyä ja mäntyä ylisen puina (ylisen haltijoiden lahjat näihin puihin).

65. hantit valmistavat koivusta reenjalkoja, luutia, tuohikattoja ja astioita (naaraskoivusta).

66. pieniin koivuihin ja lehtikuusiin kutsutaan haltijoita istuttamalla taimet auringonnousua kohti.

67. saamelaiset käyttävät puhdistautumiseen koivuntuhkaa ja eläimen verta (hierotaan ihoon tulen ääressä).

68. "koivu puut on Jumalan luomat, kaikki muut vein vetämät" (valkoinen puu).

69. hantit pitävät tuohivirsuja pyhinä jalkineina jotka laitetaan jalkaan pyhille paikoille ja puille kuljettaessa.

70. koivun henkisielun (lil) ajatellaan elävän mahlassa (uskotaan jättävän puun tämän kuihtuessa).

71. koivujen uskotaan yhdistävän näkyvää maailmaa taivaaseen.

72. ylisessä ajatellaan kasvavan "taivaallista koivumetsää".

73. hantit osoittavat koivuihin ripustetut lahjat "koivun taivaallisille hengille".

74. "laulo Seppo sinisen saaren, kasvo koivuu jallaksia pätiät" (koivuista puiden ensimmäisinä).

75. hantit laativat tulen tuluksilla ja kuivuneiden koivujen kyljissä kasvavilla pahkoilla (pahkat keitetään ja kuivataan).

76. hantit ottavat käyttämänsä tuohen varjopaikoilla tai toisten puulajien keskellä kasvavista koivuista (otetaan tylsillä luisilla veitsillä keväisin ja syksyisin).

77. hantit pitävät valoisilla paikoilla ja jokien varsilla kasvavia koivuja pyhimpinä (pyhäköiden paikkoja).

78. hantit virittävät tulen asettamalla koivunpahkaa ja karvoja oksaan kaiverrettuun koloon ja hankaamalla koloon puista tikkua (hangataan kämmenten välissä).

79. koivuntuohesta valmistetaan virsuja, nuoliviinejä, vakkoja, kätkyitä ja majojen kattoja.

80. hantit uskovat tuohen erottavan elävien ja kuolleiden maailman toisistaan (majat, vastasyntyneet ja kuolleet ympäröidään tuohella).

81. hantit asettavat tuohimattoja pyhille paikoille.

82. tuohen ajatellaan edustavan elämää, terveyttä, hyvinvointia ja puhtautta ja suojelevan lialta ja sairauksilta.

83. hantit ripustavat ylisen haltijoille tarkoitetut lahjat valkoisiin koivuihin (vastavoimana tummakaarnaiset männyt).

84. hantit valmistavat tuohesta uskonnollisissa menoissa käytettyjä naamareita ("tuohiset kasvot").

85. vaivaiskoivuja kutsutaan kierikoivuiksi (saamen skierre, "kierteelle kasvanut").

86. hantit päällystävät ruuhet koivuntuohella.

87. mansit polttavat koivun kääpää pyhäköissä uhratessaan ("pyhä savu", kääpä keitetään ja kuivataan ennen käyttöä).

88. mansit pitävät koivua syntymänjumalatar Kaltas-ekwan ja "kadonneen jumalan" puuna.

89. mansit veistävät uhrimenoissa käytetyn "jumalan keihään" koivusta (uhratun eli syödyn eläimen pää keihään nokkaan).

90. mansit kutsuvat uhripuina käytettyjä koivuja pyhiksi koivuiksi (jalpin xal, oksille lahjoja).

91. haltijoille pystytettyjen aittojen (ura-sumjax) seinät ja katto valmistetaan koivun tuohesta.

92. marit uhraavat ylisen haltijoille koivuihin, tammiin ja lehmuksiin.

93. pahoista unista hankkiudutaan eroon kokoontumalla pyhän koivun alle, kertomalla puulle unista ja hautaamalla unista valmistetut nuket koivun juurelle (samoin menetellään sairauksien kanssa).

94. hantinaisten pyhäköt sijaitsevat veden äärellä kasvavissa koivikoissa.

95. mordvalaiset valmistavat keltaista väriä koivun lehdistä ja silmuista (kuivataan, keitetään, lisätään langat, sekoitetaan).

96. udmurtit valmistavat keltaista väriä koivunlehdistä, keltamosta, kuismasta, kanervasta, rusokista ja päivänkakkarasta.

97. udmurtit valmistavat vihreää väriä koivunlehdistä, pietaryrtistä, karhiaisesta ja marunasta.

98. haltijoiden kuvia valmistetaan sitomalla yhteen seitsemän koivunvarpua tai koivusta veistettyä nuolta ja pukemalla nippu vaatteisiin.

99. mansit koristelevat kankaita pyhinä pidetyin koivukirjailuin ("koivun lehdet", "koivun oksat").

100. haltijakuvat ja noitarumpujen yksityiskohdat veistetään koivusta ("pyhät esineet").

101. hantit kertovat alkuhenki Toromin luoneen ihmisen "savesta ja koivunoksista".

102. mansit kutsuvat muinaista kotimaataan "koivujen maaksi, mäntyjen maaksi" (mos-heimon alkukoti).

103. selkupit uskovat ensimmäisen ihmisen syntyneen "koivun haarukasta".

104. selkupit sitovat koivuihin ja valkoisten porojen korviin valkoisia uhriliinoja (kernä).

105. selkupit pitävät koivuja (qä) alkuheimojensa (kotka, metso, pähkinähakki) pyhinä puina (siperian männyn ja lehtikuusen kanssa).

106. koivujen uskotaan yhdistävän maata ja taivasta.

107. selkupit sitovat koivuihin ja kuusiin punaisia kankaita (keskisen väri) ja koivuihin ja lehtikuusiin vaaleita kankaita (ylisen väri).

108. selkupit pitävät koivua (qwe) valon puuna, elämän alun puuna ja ylisen puuna.

109. koivujen uskotaan "huutavan kivusta" tuohta otettaessa (pyritään ottamaan kevät ja syysmyrskyjen kaatamilta).

110. hantien toisen alkuheimon (mos) pyhänä puuna pidetään koivua. 

111.  saamelaiset valmistavat koivusta lautasia (karr), kuppeja (nahp), lusikoita (pas´taem), reiällisiä kauhoja (koaraes), lepänkuorinesteellä maalattuja tuohiastioita (pess-karr) ja pyhinä pidettyjä kannellisia naisten ompeluvakkoja (pess-chuhk, koristellaan kaiverruksin ja kannen sisäpuolelle kiinnitetyin riipuksin).

112. saamelaiset valmistavat koivuntuohesta neitojen punaisella kankaalla ja helmillä päällystetyt päähineet (per´vess´k) ja naisten vastaavat lakit (shamshura / triyvok).

113. selkupit valmistavat jouset koivusta, siperianmännystä ja tuomesta (koivu ja mäntypuoliskot liimataan yhteen vahvalla hirvensarvista keitetyllä liimalla, puoliskojen väliin laitetaan taipuisaksi keitetty luu ja jännekerros, tuomea käytetään jousen keskellä ja päissä, jousi päällystetään ohuella tuohikerroksella, päät sidotaan tuohella tai tuomenkuorella, jänne punotaan hirvenjänteistä, ammuttaessa käytetään 3-sormista käsinettä (muunla) ja toista kättä suojaavaa luulevyä (utan-kvetche)).

114. selkuppien vanhimmat veneet koivuntuohesta valmistettuja kanootteja (tarunomainen sankari Icha heitti verkkonsa koivuntuohisesta veneestä).

115. selkupit veistävät kuppeja, lusikoita ja astioita koivunpahkoista.

116. selkupit valmistavat teetä jauhetuista ja poltetuista koivunkäävistä (chaga), kuivatuista vatuista, vatunlehdistä ja viinimarjanlehdistä (sokeritonta hilloa mustikoista, puolukoista ja viinimarjoista).

117. selkupit raapivat lasten vaipoiksi höytyä jäätyneiden koivujen kyljistä.

118. "koivunoksat" yksi hantien pyhinä pitämistä kuvioista (koristellaan astioihin, vaatteisiin ja päähineisiin).

119. "koevustahan ne kenkäaenneet suattiin" (tuohivirsut).

120. "aina tiukattii alaspäi, se ois katkent muute" (tuohen ottoa).

121. "se kasvaa tuo hivoskoivu vain alavilla mailla" (hieskoivu).

122. "ei aivan aljukoivusta otettu mahlaa sillä siittä koivu alko lahova" (pitämyspuista ei oteta tarveaineita).

123. "sittek ku ol lehti aluussa" (otetaan tuohta).

124. "arokkaaks ne sitä täällä kuttuu, mutta jo Jämsässä ne kuttuu sitä suakkoseks" (vaivaiskoivu=arokas, suokkonen).

125. "vihta täytyy olla mäkikoivuu, arokoivul lehti on nii huanoo ja kovvaa", "noi on semmottia arokoivuja, ei niistä vihloks o" (vihtatarpeista).
 
126. "limakoivusa oli teräväkulmanel lehti, arokoivusa oli ympyriäinen", "arokoivussa on kalsee lehti" (koivun tuntee lehdestä).

127. "ne kasvaa si arokoivuja paremmin semmoset suamaat ja suansyrjät" (arokoivujen kasvupaikoista).

128. "ennen aikoihin oli köylet koivunkuaresta" (tuohesta).

129. "miehet pitvät ansasvirsuja metällä ja heinässä ollessaa, puhtee aekana kopposia", "se ansasvirsu ol yhestä tuohesta tehty, nii ko lippone" (tuohivirsujen nimityksiä).

130. "sittek ku ol lehti aluussa" (otetaan tuohta).

131. "se om pienempi se hikilehti, rauvuslehti on se isompi" (hiki ja rauduskoivut).

132. "net tekee puukkompäät etupääsä koivujjuuresta" (kahvat).

133. "tuohitorvi toruu, huapatorvi halakosoo" (soittimien äänistä).

134. "koivumpujoist ne hankaivvittat tehtii", "hankhaivittas tehthiiv varvuista" (hankainvitsat airoja varten).

135. "sivakan jalansiihan naulathin koivusta kiskottu tuohi ja hankavittana oli oksasta väännetty vittavaulu" (suksien siteet).

136. "hanko tehhään koevuh huarukasta", "otettiv vua semmone huaraniekka puu ja siitä vestettii hanko" (kestävät koivuhangot).

137. "naaraskoivussa om pilikkuja kuv naarmuja" (naaras ja uroskoivut).

138. "koivun urvast tullod lehed ku alkud lämmäd" (urvasta lehdeksi).

139. "kuivat koivuhalod antat kaikkiz enemmäl lämmädä" (lämpöpuu=elämänpuu).

140. "raudiain koivu nät ku tempad oksa läbi käengi ni lehed heläjäd" (lehtien äänistä).

141. "higizes koivuz om pehmiäd ja sured lehed" (hieskoivussa).

142. "raudiaizel on lehti vähhäin karhia, a higiäizel on lakkia" (lakkia=sileä).

143. "märäs mas kazvat hikiäist" (hieskoivua).

144. "sin kazva hyvä hudja" (koivun vesaa).

145. "järäväst koivust tehhä pugoim päidä" (puukonkahvoja).

146. "koivu alka noissa lehelle" (lehdelle nouseminen).

147. "oli tohenka pälistetty kivet" (verkonpainot koivuntuohella).

148. "raudiaizest koivust odeda oksia vassoiks" (vastat rauduskoivusta).

149. "vassal läbi ripsudetti vettä" (taimille, koivu kasvun antajana).

150. "koivuz om paljo urpa" (silmuja).

PETÄJÄ

petäjä, petää, petäjäs, petäjäinen, petäinen, pettäjä, petäjäin, petäjäine, petäjähine, pedai, pedam, pedajas, petäi, piedag, baecce, pitse, pitsä, pontso, pyntsö, puzim, pozem, pene.

1. petäjän oksien uskotaan johtavan keskiseen (juuret maan tasalla).

2. petäjien latvoista ennustetaan säätä.

3. haudoille istutetaan petäjiä (lapsille kaksilatvaisia).

4. vanhoja petäjiä pidetään pyhinä ("vanhuksia").

5. petäjiä pidetään "miehekkäinä puina".

6. honka-sanalla tarkoitetaan kookasta ja vanhaa petäjää ja suurta, lujaa ja paksua puuta (honkoi, honkio=hongasta koverrettu ruuhi).

7. mordvalaiset pitävät petäjää (pitse) pyhänä puuna.

8. petäjän havuilla karkotetaan luustosairauksia.

9. petäjää pidetään parhaana hirsipuuna.

10. komit pitävät petäjiä (pozem) miespuolisina. 

11. petäjissä ajatellaan olevan "enemmän elinvoimaa kuin kuusissa".

12. komien kalmistot sijaitsevat petäjiköissä.

13. petäjän "vihellyksen" uskotaan merkitsevän kuolemaa.

14. komit hautaavat tärkeinä pidetyt ihmiset kahden suuren petäjän väliin.

15. komimiehet valitsevat omiksi puiksi (as pu) petäjiä. 

16. petäjien uskotaan ymmärtävän ihmisten puhetta ja puhuvan keskenään öisin.

17. komikylien laidoilla kasvaa suuria pyhinä pidettyjä petäjiä ja kuusia.

18. "aihki se on velho suuri mänty ja se on silko puu ja oksaton ja iso" (aihki petäjät).

19. vuorimarit pitävät petäjiä pyhinä puina.

20. marit punovat koreja petäjän ja kuusen juurista.

21. udmurtit punovat koreja petäjän juurista, koivun tuohesta ja päreistä.

22. marit käyttävät rakentamiseen petäjää ja lehmusta.

23. petäjien nimiä aihki (satavuotinen), räkämänty (vihantahakoinen), jouhinmänty (sileä ja suora), käskärä (lylykylkinen rämemänty), suosto (vanha parkkiselkäinen mänty, tikkojen suosima), kelohonka (maaten paneva), komo ja aarnihonka (maanvanhin).

24. urospuolisen petäjän oksien ajatellaan painuvan alaspäin, naaraan oksien kohotessa ylöspäin.

25. obinugrilaiset palvovat naispuolista haltijaa (T´älkät nen) suuren petäjän juurella.

26. alisen haltijoille uhrataan petäjiin, tuomiin ja haapoihin (Xul-otorin puut).

27. hantit veistävät urospetäjistä rakennusten tolppia, rekiä ja pyydyksiä (miesten puu).

28. "menkäät mäntyseh venoseh, elikk on punaseh purteh" (honkiot).

29. "useihti mäkinen mänty, hakataan halmet puiksi, kota puiksi kolkatahan, usehti noroinen koivu, jalas puiksi leikataan" (kotapuut petäjästä, rekipuut koivusta).

30. hantit sitovat vammojenhaltijan lahjat petäjään (alisen haltija).

31. kieroon kasvaneen petäjän selkäpuolelle (mutkan kovalle puolelle) muodostuvaa tummahkoa tai punertavaa puuainesta kutsutaan lylyksi.

32. obinugrilaiset veistävät jousen kaaren sisäpuolen eli vatsapuolen lylypetäjästä, selkäpuolen koivusta (liimataan yhteen kalaliimalla).

33. hantit valmistavat lylypetäjästä (lel, läl) jousia, suksia, torvia ja reen jalaksia.

34. mänty-sanalla tarkoitetaan petäjän pehmeää pintapuuta ja hentokasvuista, oksikasta, harvasyistä, suolla kasvavaa, nuorta, lahoa, pihkatonta ja kuivunutta petäjää.

35. mansit pitävät petäjää luojahenki Kul-otorin puuna (alisen haltija).

36. "petäjäisen penkin pääl, tammisen lauvan takan" (petäjästä valmistettuja esineitä).

37. "Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo" (puiden henkiä puhutellaan naispuolisina).

38. selkupit pitävät petäjää (cwe) ylisen puuna ja yleisimpänä uhripuuna.

39. saamelaiset punovat männynjuurista astioita ja vakkoja.

40. "honkapuuhan se astiapuuta oikeen on" (hyvää astioiden valmistukseen).

41. "se ol se emäpetäjä siinä tieh hoarassa" (suuri petäjä=emäpetäjä).

42. "lylymänty hajethin kun se pohja tehthin" (ahkion pohja).

43. "mänköö honkaa tai huapaa" (sanonta).

44. "hankisukset olleet lylymännystä ja niitä ei olet tarvinnut tervata" (leveät hankisukset).

45. "mänty ol luontojaa haplakkata puuta, leppä vieläeh haplakampaa" (pehmeä puu).

46. "rapapetäjä oh hyvih harsu syillee", "seij olt harsusyistä, se ol hienosyistä tervashonkoo", "honka on tihusyinen ja harasyinen", "se o harvasyine pehmylluontone" (petäjän luonteesta).

47. "petäjä oksillahan ne havutti ne langat" (hävittivät ansalangoista ihmisen tuoksun).

48. "vanha honga, ilmoin ikkäin vanha pettäjä" (honka=vanha petäjä).

49. "pettäjäj jurest tehhä solavakkoja" (punotaan vakkoja).

50. "ladvaz oli oksad, a alapul oli lakkia" (petäjän ulkonäöstä).

51. "keväest jokso pedäjäst pihka" (pihkan aika).

52. "a pettäjäpärettä poldetti, se ei nim prägä" (rätise).

53. "pettäjäm pökköi" (petäjän kerkkiä, haudutetaan hengitysperäisiin vaivoihin).

KUUSI

kuusi, kuusa, kusi, kuzi, kuz, kuusk, kuus, kuzo, kuzoz, guossa, koz, kiz, kez, xowt, kowt, kayt, kol, koa, xut, xol, xoa, xoa-jux, xadi, kat, qut, koose.

1. kuusen oksien ajatellaan johtavan aliseen (osoittavat alaspäin).

2. kuusilla uskotaan olevan näkyviä sairauksia parantava vaikutus.

3. kuusia pidetään "kuolleiden puina".

4. kuusen alusta pidetään haluttuna hautapaikkana (kuolleen hengen uskotaan siirtyvän kuusentaimeen).

5. kuusta pidetään puiden kuopuksena ("kuudes puu", "kuudentena luotu").

6. kuusenpihkaa poltetaan uskonnollisissa menoissa (puhdistava tuoksu).

7. vanhoja kuusia pidetään pyhinä ("vanhukset").

8. kuusia pidetään "miehekkäinä puina".

9. vepsäläiset yöpyvät metsässä ollessaan kuusien alla (yöpymiseen lupa sanoin "kuziine pästä mindai magata öks").

10. kuusenhavuja käytetään sairauksien karkottamiseen.

11. lapsen syntyessä kysytään "tuliko koivu (tyttö) vai kuusi (poika)".

12. suuren kuusen alusta pidetään metsän turvallisimpana paikkana (yöpymiseen puuvanhuksen lupa).

13. kuusia ei haluta talojen lähelle ("vievät elinvoiman").

14. marit pitävät kuusia "myöhäisinä tulokkaina".

15. kuusesta veistetään astioita ja soittimia.

16. uhripuita kutsutaan "västäräkkien kuusiksi" (tsuudit).

17. komimiesten uhrikuusiin ammutaan nuolia, heitetään keihäitä ja pyydetään haltijoilta pyyntionnea.

18. komit kerääntyvät keväisin pyhien kuusten juurille.

19. "sitä kuusta kuuleminej jonka juurella asumma" (kotipuista).

20. marit pitävät kuusia pyhinä puina.

21. mordvalaiset hirsitalot rakennetaan kuusesta ja männystä (perustuksiin tammea, tilkkeeksi sammalta tai tappuraa).

22. udmurtit käyttävät rakentamiseen kuusta (perustukset männystä).

23. pitämyspuina pidetään kuusia, koivuja, jalavia, tuomia, pihlajia, petäjiä, lehmuksia ja pajuja (suurin osa kuusia ja koivuja).

24. kuusien nimiä luppokuusi, kärtsäkkä ja kolvakuusi.

25. uroskuusen oksien ajatellaan painuvan alaspäin, naaraan oksien kohotessa ylöspäin.

26. hantit pitävät kuusta, hopeakuusta ja tuomea alisen puina.

27. hantit ripustavat Kivisilmäisen-seitsen-pornen lahjat kuuseen (naispuolinen haltija jonka uskotaan asuvan lahokannossa).

28. "pistä sie mela mereh, lastu kuusen lainehesen" (melat kuusesta).

29. hantit veistävät ongenkoukut kuivista kuusen oksista.

30. "kulmilt on oravikuusen" (kuuset=oravien koteja).

31. hantit pitävät kuusta miesten uhripuuna (koivua naisten).

32. hantien pyhäköt sijaitsevat kuusikoissa, männiköissä ja koivikoissa (miesten ja naisten aukean tai saaren eri päissä).

33. komit käyttävät kuusen (koz) ja lehtikuusen (nia) pihkaa haavojen ja palovammojen hoitoon.

34. kuusen pihkaa käytetään sairauksien karkottamiseen (poltetaan).

35. mordvalaiset sitovat luutia kuusesta, pihtakuusesta, villiakaasiasta ja marunasta.

36. selkupit pitävät kuusta (qut) naisten uhripuuna.

37. selkupit pitävät kuusta pyhänä puuna, miesten puuna ja naisten puuna.

38. selkupit piirtävät kuusen rinnalle juuria, käpyjä, auringon ja maan.

39. sanalla näre tarkoitetaan nuorta kuusta, isoa kuusta, nuorta havupuuta ja keskenkasvuista tai kitukasvuista puuta.

40. udmurtit punovat astioita kuusen ja männyn juurista (kerätään syksyllä, halkaistaan, kuoritaan, kiillotetaan).

41. "airo tehhään usseimmin kuusesta" (airopuu).

42. "killuva alaskässi ikän kuuse oksa" (oksat riippuvat alaspäin).

43. "ku yks Pöysäl Liisa kuol nii sen aljokuus kaatu samam päivän" (pitämyspuiden ja ihmisten välisestä yhteydestä).

44. "ahokuusesta tlee vahvimmie astieta" (astiapuu).

45. "astijavyät tehtiin ennakkoin vääräks kasonneest nuarest kuusest" (puuastioiden ympärille laitetut vanteet).

46. "se ol tavaton kuus vallan suurempia emäkuusia" (suuri kuusi=emä kuusi).

47. "kuusest ne enemist tehti" (aidan vitsaat).

48. "ne närreellankuista tehhää enemmästiil lattiat" (halkaistuista kuusista).

49. "ol enemp vuan tuosta näreppuusta mutta kyllä toeset tek niitä lepästäkkii" (kiuluja).

50. "kuusest tehti astioi enimä" (astiapuu).

51. "kuusi oli parasta keveätä ja lujjaa aisaksi, joku otti koijua" (reen aisapuuksi).

52. "se piti pesta niim puhthaaksi etta s ei vetta ennaa muuttanu" (kuusen naava).

53. "se ol pyöree, näreoksasta tai kataasta" (oksista punottu kalapyydys).

54. "oikeen haikian kellasta" (väriä saadaan kuusen naavasta).

55. "hakoruunia minn oon aina itev värijänny" (ruskeaa väriä kuusen tai katajan kuoresta).

56. "hankkarpposeksi kututtiij" (lumikenkiä joiden kehyksenä oli ympyräksi taivutettu kuusenoksa).

57. "mää hakemaa kuivii närree oksii tehhää niist hankurii" (luutia kuusen kuivista alaoksista).

58. "rukaa otetaan kuusest, kuuserrukaa" (ruka=kuusenpihka).

59. "kusi hyväst halgia, a koivu pittä kiertä" (kuusen käsittelyä).

60. "se kuzi ku palla, hä lasko kibunoja" (kova kipinöimään).

61. "pärettä meil kizoda kuzest" (pärepuu).

62. "se kuzi ku palla hä präkkä kovast" (rätisee).

 

SIPERIANLEHTIKUUSI

nia, näne, tymi, töw. 

1. hantit pitävät pyhimpänä puunaan "joen alkulähteillä kasvavaa seitsenlatvaista lehtikuusta" (oksille värikkäitä kankaita, juurille eläinten ja haltijoiden kuvia).

2. udmurtit veistävät taipuisuutta vaativat esineet lehtikuusesta, jalavasta tai haavasta.

3. uhripuina käytettyjä lehtikuusia muistetaan ripustamalla oksilleen nahkoja, luita ja liinoja.

4. mansit kaivertavat vanhoihin lehtikuusiin, koivuihin ja mäntyihin pitkänenäisiä haltijakuvia (pyhäkköjä vartioivia henkiä, menkw).

5. hantit pitävät pyhänä vanhaa kaksihaaraista lehtikuusta.

6. seitsämää lähekkäin kasvavaa lehtikuusta pidetään pyhinä (pyhäkön paikka).

7. obinugrilaiset vannovat valoja vanhojen lehtikuusten juurella (ylisen haltija Torumin valat). 

8. metsänhaltijoiden (menkw) uskotaan asuvan lehtikuusimajoissa ja maakummuissa (kantauralilaisen väestön asumuksia).

9. hantien mukaan menkwit luotiin "lehtikuusista, ennen ihmisiä" (ihmiset koivuista=lehtikuusi koivua vanhempi).

10. hantit kuvaavat asuinalueitaan "lehtikuusi ja mäntymetsiksi" (mänty=siperian mänty).

11. komit pitävät lehtikuusta ja kuusta alisen puina (alisen kerrotaan sijaitsevan "pihkaisen joen tuolla puolen").

12. seitsämän lehtikuusen rykelmiä pidetään pyhinä (puiden alle asetetaan haltijoiden kuvat).

13. selkupit kertovat lehtikuusen (tymi) syntyneen "suksin pakenevan urhon (nomal porqi) maahan lyömistä sauvoista".

14. selkupit veistävät lehtikuusesta suksia.

15. selkupit uskovat alisen henkien (loz) tulevan maan pinnalle onttoja lehtikuusia pitkin (alisen puu).

16. vanhoihin lehtikuusiin ja petäjiin kaiverretaan suojelushenkien kasvoja (kantojen päihin heimon suojelushenkien, eläviin puihin perheen suojelushenkien).

17. lehtikuusiin ja petäjiin uhrataan mustia liinoja (alisen väri).

18. selkupit uskovat reitin aliseen kulkevan "lehtikuusen seitsemän juuren kautta, juuriaan vartioivan seitsemän kyyn".

19. nenetsit pitävät lehtikuusta (töw) tärkeimpänä uhripuuna.

20. selkupit pitävät lehtikuusta (tymi) yhtenä alkuheimojensa pyhistä puista (koivun, siperian männyn ja neljän muun puun kanssa).

21. selkupit uskovat lehtikuusten toimivan välittäjinä alisen, keskisen ja ylisen välillä.

22. noitien uskotaan nousevan yliseen lehtikuusen kautta (ylisen puu). 

23. selkupit kertovat "syntymää valvovien pyhien käkien" istuvan lehtikuusen oksilla.

24. hantit pitävät lehtikuusta haltija Ort-ikin (suuri-ukko) puuna (uskotaan voivan ottaa lehtikuusen hahmon).

25. nenetsit pitävät lehtikuusta pyhimpänä puunaan (koristellaan nauhoin ja värikkäin kankaanpaloin).

26. hantit maalaavat kesäkengät lehtikuusen kuoresta ja okrasta valmistetuin värein.

TUOMI

tuomi, tomi, tuom, tuom-pu, tom, tomikpu, toom, toomingas, tuoimki, duobma, lom, lajmä, lamar, lombo, lem, lem-pu, lam, jom, jum, tsem, tew.

1. tuomia pidetään "kuoleman ja intohimon puina".

2. tuomia käytetään hautajaismenoissa (ympäröidään kuollut tuomen kukin, istutetaan haudalle tuomen taimi).

3. tuomen juurien ajatellaan aiheuttavan sairauksia.

4. tuomia ei haluta asuinpaikkojen lähelle ("vievät elinvoiman").

5. komit pitävät tuomea (l´em) kuoleman puuna (kul´pu).

6. tuomien uskotaan kuolevan ja heräävän kuolleista (peittyvät valkoiseen tuomenkehrääjäkoin verkkoon).

7. tuomipuuta pidetään rakentamiseen sopimattomana.

8. tuomea käytetään hautarakenteisiin ja sauvoihin.

9. tuomeen yhdistetään kolmea väriä (musta=marjat, valkoinen=kukat, tummanpunainen=puu).

10. tuomen kukkimista yhdistetään hedelmällisyyteen (kukkien määrästä ennustetaan kutuja ja marjasatoa).

11. tuomenkukilla uskotaan olevan raskauksia keskeyttävä vaikutus.

12. tuomenmarjoja pidetään murheen ja epäonnen enteinä (mustia).

13. tuomien alla järjestetään kuolleiden muistajaismenoja.

14. komit ripustavat vastasyntyneiden istukat tuomiin (tuohivakoissa).

15. komit pelottelevat kurittomia lapsia tuomenoksilla.

16. tuomia pidetään kohtalonpuina ja nimikkopuina (yhteydessä ihmisen elämään).

17. udmurtit pitävät pihapuina tuomia ja pihlajia.

18. tuomen kukinnasta ajoitetaan kevätkylvöjä (pellava).

19. hantit veistävät tuomesta alisen haltijoiden ("sielunkerääjien") kuvia.

20. hantit ripustavat sairauksien (rokkojen) haltijoille tarkoitetut kankaat tuomiin (sairauksien ajatellaan tulevan alavirrasta).

21. tuomien uskotaan houkuttelevan vahingollisia henkiä.

22. hantit veistävät tuomesta jousia (päällystetään koivuntuohella, nuoliviinit kalannahasta).

23. selkupit pitävät tuomia vedenhenkien puina.

24. tuomesta veistetään meloja (käy veden alla eli alisessa).

25. selkupit uhraavat tuomen (cewil muge) oksille tummia kankaita.

26. tuomea pidetään alisen ja veden alisen puuna.

27. selkuppien tarinoissa aliseen laskeudutaan "tuomesta punotulla köydellä".

28. tuomipuista koostuvat pyhäköt sijaitsevat veden äärellä.

29. selkuppien uhrituomet sijaitsevat jokien suilla (alisen sisäänkäynti).

30. "siel ol kylässä jo lapset asetelluna tuomej ja pihlaankukkia seinille" (kesäntuojia).

31. "otetaa tuamej ja pajun kuarta ja pannaan ne vettee, aineisto paiskataa haavam päällej ja sillä eestakasin luututaaj ja lujetaan kum pestää" (kyyn puremaan).

32. "tuamenkuarel tuli koreet harmaat" (harmaata väriä).

33. "harvakseen niitä kasvaa noita tuamija" (jokivarsien puu).

34. "tomipuz on valkkiad i ommenapuz on valkkiad" (kukat).

SIPERIANSEMBRA 

sikse, wul-po.

1. hantit pitävät kuusien keskellä kasvavia sembramäntyjä pyhinä. 

2. kolmihaaraisia sembramäntyjä pidetään pyhinä puina.

3. hantit ripustavat sembramäntyihin naispuolisten haltijoiden (Sepes-ime) lahjoja (syksyisin ja keväisin).

4. kaadettujen karhujen kallot nostetaan sembramäntyihin (tuomisilla kepeillä, katse auringonnousua kohti).

5. pohjois-hantit pitävät pyhimpinä puina sembramäntyä ja koivua.

6. hantit punovat tarve-esineitä sembran juurista, koivuntuohesta ja tuomenoksista.

7. obinugrilaiset veistävät jousen vatsapuolen sembran lylystä, selkäpuolen koivusta ja päät tuomesta (jänne nokkosen rihmasta, kaari jäykistetään pihkalla voidellen ja tulessa paahtaen).

8. obinugrilaiset syövät sembramännyn siemeniä.

9. obinugrilaiset kaivertavat pyhien eläinten kuvia sembramäntyihin (karhu, karhunkäpälä, poro, poronsarvet).

10. obinugrilaiset asettavat saaliseläimistä veistetyt puiset kuvat kaksihaaraisten sembramäntyjen juurille (toisen tiedon mukaan kannetaan mukana, pyyntionnen tuojia).

11. selkupit keräävät talviruuaksi suuret määrät sembramännyn siemeniä (kerätään parin viikon ajan elokuussa, varastoidaan säkeissä aittoihin tai maakuoppiin, muita ruuaksi kerättyjä kasveja sarananjuuret, kesäpurjo, mustikka, puolukka, karpalo ja viinimarjat).

 

PIHLAJA 

pihlaja, pihlava, pihjala, pihlaa, pihlas, pihlajainen, pihloja, pihjava, pihlai, pihl, pihle, pihlä, pihlak, pihild, pihild-pu, pihläm, pyhläm, pihlaga, pihlakas, pihel, pihelgas, pilog, pilgoz, pilgo-pu, pihlejaz, bihle, pizol, pizolks, pozolmo, pizle, pozle, palez, palez-pu, paledz-pu, pelis, pelis-pu, pelidz-pu, pitsär, päsor, pasar, pisar, petor, petar.

1. pihlajaa pidetään suojelevana puuna.

2. pihlajasta veistetään shamaanien sauvoja ("kutsupuu"). 

3. pihlajaa palvotaan "naisten puuna". 

4. pihlajan läheisyyttä pidetään tärkeänä odottaville naisille (marjojen kypsymistä verrataan sikiön varttumiseen kohdussa).

5. pihlajan punaisen värin uskotaan suojelevan vahingollisilta hengiltä. 

6. pihlajia pidetään mieluisina pihapuina (asuinpaikat pihlajien lähelle).

7. pihlajanoksia pidetään suojelevina (toivotaan ulottuvan ikkunoiden ja ovien ylle). 

8. pihlajien ajatellaan karkottavan sairauksien henkiä.

9. kukkivien pihlajien uskotaan tuovan onnea lemmen asioissa ("tällöin vanhat pojat ja piiatkin löytävät seuraa").

10. ensilumen sataessa lehdellisten pihlajien päälle sanotaan "pihlaja ei kahta taakkaa kanna, se on raskas talvi ihmisill ellää".

11. vepsäläiset pitävät pihlajaa "tulen puuna".

12. vepsäläiset eivät hakkaa pihlajia polttopuiksi. 

13. vepsäläiset suojaavat talojen sisäseinät pihlajanmarjatertuin.

14. pihlajanmarjat kerätään varovasti terttu kerrallaan (ei vahingoiteta oksia).

15. taioissa käytettyihin vastoihin sekoitetaan pihlajan, koivun ja haavan oksia (taiasta riippuen).

16. pihlajanoksia ripustetaan ovien ylle (etenkin lasten syntymän jälkeen).

17. komit pitävät pihlajaa (pelis) suojelevana puuna (uskotaan suojaavan lialta, kirouksilta ja sairauksilta). 

18. komit istuttavat uuden talon viereen pihlajan (sidoksissa talon kohtaloon).

19. kaivojen ja lähteiden pohjat puhdistetaan pihlajaluudin.

20. vienankarjalaiset pitävät pihlajaa pyhänä puuna (jätetään rauhaan, ei käytetä polttopuuna).

21. karjalaiset hyödyntävät pihlajista lehdet ja marjat.

22. karjalaiset pitävät pihlajia pihapuina ("pihlajikko pihalla, katajikko kaivotiellä"). 

23. mordvalaiset veistävät pihlajasta, lepästä ja omenapuusta hanhikuvioisia kauhoja ja astioita (ketset). 

24. saamelaiset pyhittävät pihlajanmarjat Ravdnalle. 

25. pihlajaa yhdistetään hedelmällisyyteen (hedelmällisyyttä lisätään pihlajanmarjatertun kanssa kiertämällä). 

26. talojen ikkunoihin, nurkkiin ja oven pieliin ripustetaan pihlajanmarjaterttuja. 

27. marit asettavat metsässä yöpyessään pihlajanlehviä pään alle. 

28. pihlajanlehvillä varvotaan talon esineet, oviaukot ja seinät ("karkotetaan vahingolliset henget"). 

29. pihlajasta veistetään arpomiseen käytetyt lastut ("pannos pihlaja tulehen, kuin on verta vuotanee, sillon sota tulevi, vaan kuin vettä vuotanee, silloin sulhaset tulevi"). 

30. pihlajista ennustetaan säätä ("kun pihlaja marjat kantaa, niin taivas vettä antaa"). 

31. taikoihin käytetään pihlajien, kuusien, leppien, katajien, vesipajujen ja vaivaiskoivujen varpuja. 

32. hyvän pihlajanmarjasadon uskotaan tietävän "römpsyistä syksyä". 

33. mordvalaiset pitävät pihlajia "puhtaina puina".

34. mordvalaiset eivät käytä pihlajaa polttopuuna.

35. obinugrilaiset pyhittävät haltijoille pihlajia, sembramäntyjä ja pihtakuusia.

36. uhrikankaat kiinnitetään puihin pihlajaisissa kepeissä. 

37. "pistin pihlajat vetehen, katsoin pitkin pihlajoa, kenen tuo väki tulevi" (pihlajanlehvillä ennustamista). 

38. "pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajalla, marjaset sitä pyhemmät" (pihlajanmarjojen pyhyydestä). 

39. marit hakeutuvat pihlajien läheisyyteen vahingollisilta hengiltä suojautuessaan.

40. "loati pillin pihlajasta, soiton raiasta rakenti" (pihlajaiset pillit).

41. pihlajanoksia käytetään luonnon nostattamiseen (poltetaan, kerätään oksasta valuva vesi, juodaan ukonilmalla). 

42. yksikantaisista pihlajista veistetään sauvoja.

43. "painan pantat pihlajaiset, katajaiset käännyttelen" (pihlajaiset pannat).

44. pihlajanoksalla kosketetaan vettä sanoin "nouse, neitinen norosta, hienohelma, hettehestä, miehen ainoan avuksi, yksinäisen ympärille, vastuksia voittamaan, ponnetonta polkemaan, rumalaista rutjomaan" (apuhenkien kutsumista).

45. hantit uskovat pihlajien "karkottavan pahoja henkiä".

46. "lykkäzi lylyn lumella, soatto sauvan pihlajaizen" (pihlajaiset sauvat).

47. "mist sie tunsit tänne tulla, pistin merkin pihlajua, ristin honkua hotasin" (pihlajat merkkipuina).

48. selkupit karkottavat vahingollisia henkiä pihlajanoksia polttamalla ("viheltävät" palaessaan).

49. selkupit kutsuvat pihlajaa "punaiseksi silmäksi" (haj nary).

50. pihlajien uskotaan "antavan valoa pimeään".

51. "tota aljopihlajaa meitin pitee hoitaa" (pihlajat arvostettuja pitämyspuita).

52. "enne oli pihlavaisii aisoi ko talvel ajettiin" (rekien aisat).

53. "haravia käytettiim, hoapavarret niihi, koevusta se lapa, siihem pihlajapiit sitte", "haravanpiit tehtii usseenniip pihjalasta" (piikit pihlajasta).

54. "kuin on kinnidoz, sis pihlajamarja pittä panna ja juvva" (pihlajanmarjamehua limatautiin).

55. "pihlojas kazvad punnaist marjad" (marjapuu).

56. "sis ku ne jädöit talvel, sis söti" (marjat syötiin jäisinä).

57. "pihlajam marja ku om paljo, siz on rojus syksy" (lupaa myrskyisää syksyä).

SIPERIANPIHTA

nulka.

1. pihtoja pidetään "naisellisina puina".

2. obinugrilaiset pitävät kolmihaaraisia pihtoja pyhinä.

3. komimiehet puhdistautuvat pihtakuusen savussa ennen kalaan tai metsälle lähtöä (suomessa pihdan vastineena kataja).

4. komit pitävät pihdanoksia majassa ympäri vuoden.

5. udmurtit parantavat sairauksia polttamalla pihtakuusen oksia (potilas ympäröidään havuin).

6. mansit puhdistavat majat polttamalla pihdan kuorta, kuusen kuorta ja koivun kääpää (pakurikääpä).

7. mansit pitävät pyhinä yksittäisiä kuusimetsissä kasvavia pihtoja (puihin haltijoiden kuvia).

8. mansien pyhäköt sijaitsevat pihtametsissä jokien varsilla (kumpare, aukio, erikoinen pihta).

9. mansit pystyttävät haltija-aitat (sumjax) vanhojen pihtakuusten juureen (lahjat korkealle puihin).

10. pihtoja pidetään miespuolisten haltijoiden puina (Polom-torom, Maailmaa-katsova-mies).

11. mansit kutsuvat haltijoita nuoriin pihtapuihin (haltijan sijan ajatellaan sijaitsevan puun latvassa).

12. obinugrilaiset käyttävät puhdistamiseen pihtakuusen kuorta, hopeakuusen kuorta ja lehtikuusen pihkaa.

13. selkupit pitävät palavien pihtojen rätinää "miehisen voiman ilmentymänä".

14. selkupit ripustavat pihtoihin saaliseläinten ja koirien kalloja.

15. selkupit pitävät pihtoja miesten uhripuina.

16. selkupit veistävät sukset (tangysh) pihtapuusta (1.7m pitkät, 20cm leveät, höyrystetään pehmeäksi, taivutetaan, kuivataan ja päällystetään liimatuilla poron tai hirven säärinahoilla (pondzhi), siteet nahasta, sauvoissa (churo) luukärjet).

17. mansit hierovat ansat ja ansalangat pihtakuusen oksilla.

HAAPA

haapa, hapa, hoapa, huab, huabe, hoabu, hab, habik, apa, haab, haav, haavik, obo, oboz, aboz, suppe, sapki, sapi, sopke, pai, pi, poj, poju, poje.

1. haapaa pidetään "parantavana puuna".

2. haavanlehviä käytetään sairauksien karkottamiseen.

3. vatjalaiset pitävät haapaa pyhänä puuna.

4. vatjalaiset pyytävät haavoilta terveyttä.

5. parantaviin vastoihin sekoitetaan haavanoksia, pihlajanoksia ja luonnonkukkia. 

6. haavasta veistetään taipuisuutta vaativia ja uurrettuja esineitä (pehmeä puu).

7. suurista haavoista veistetään haapioita (helposti käsiteltävää puuta).

8. vanhoja haapoja pidetään pyhinä.

9. marit pitävät haapoja pyhinä puina.

10. marit veistävät haavasta lintukuvioisia kauhoja ja astioita (korka). 

11. mordvalaiset veistävät haavasta lapioita.

12. udmurtit veistävät haavasta ja tammesta ruuhia. 

13. mordvalaiset pitävät haapaa ja kuusta "epäpuhtaina puina".

14. hantit pitävät haapaa (pai) ylisen puuna (ei käytetä uhripuuna).

15. hantit veistävät vanhoista haavoista haapioita (haudataan tekijänsä mukana).

16. hantit ripustavat nälänhaltijalle tarkoitetut harmaat kankaat haapoihin (harmaa puu).

17. kolmea lähekkäin kasvavaa haapaa käytetään uhripuina (runkoihin punaista lankaa).

18. haapoja käytetään apuhenkien kutsumiseen (kuljetaan puiden välistä ja lausutaan "onko miehiä meressä, umpilammissa uroja, kerallani keikkumaan, kanssani kavehtimaan, vastuksia voittamaan, katehia kaatamaan").

19. selkupit yhdistävät haapaa (pi) suruun ja leskeyteen ("sureva leski").

20. "elättihaapaan ei kosketa", "voi kun taitto mun elättihaavastani oksan" (haavat rakastettuja pitämyspuita).

21. "enemmäst osaa ne ol haapaa" (aidakset).

22. "ne hoavallehet ol sitte iha erikoesija juhannussa, niitä suurella pärekkorilla kannettiiv" (haavanlehtiä tupaan).

23. "hoavassa pysyy enin aikoa maku" (ei käytetä astiapuuksi).

24. "haapalauvvoista tehtyv veneh ku sev vaim pitää hyvässä tervassa ni on keviä soutaa" (haapion seuraaja).

25. "haapaset riut ne ei mätäne" (haavan ominaisuuksia).

26. "se vars oli haapapuusta, se on köykänej", "hoapasaava on kevyne", "haapasivakka oli hirmunen kevve" (haapa=kevytpuu).

27. "haapatikuist tehtiin kattoi" (haapapäreistä).

28. "haapakuokan terä on kolmea tuumaa leveä" (kevyet haapakuokat).

29. "huapapuu se os kaekkee arvokkaamp" (veistäjien arvopuu).

30. "kun tul hoava niih haettiim pihalta semmosia suuria hoavalehtijä ja niillä paenettiim kippeetä" (haavanlehdet=haavalehdet).

31. "pittää soaha toas tuvanlattiille pyhäks hoavallehtii" (suvipyhien ilo).

32. "se ov vähän semmosta hallevaa" (haavankuoresta tehty väri).

33. "habapust tullo pärettä" (pehmeätä vuolla).

34. "habametsäs kazva paljo obokka" (haapasienet).

35. "hapaist halod laskot paljo savvua" (huono polttopuu).

36. "pen vene hä onki happio" (haapio).

37. "ain pittät semmoist sirina, oiki sirizöt kovast" (haavanlehdet).

LEPPÄ 

leppä, lep, leppe, lepp, liepa, lepe, lepä, laeibe, leäppe, lov, lov-pu.

1. lepästä veistetään shamaanien sauvoja ("kutsupuu").

2. lepän uskotaan karkottavan vahingollisia henkiä.

3. lepän kävyistä ennustetaan.

4. vepsäläiset lisäävät lepän käpyjä juomiin (tee, maito).

5. komit pitävät leppää puhdistavana puuna ja sielujen puuna (lov-pu, lov=henkisielu).

6. komit käyttävät lepänlehviä puhdistavissa menoissa.

7. leppien uskotaan "vuotavan verta kuten ihmisten" (leikatut oksat punertuvat).  

8. komit pitävät leppiä "suojelevina puina".

9. vatjalaiset pitävät vanhoja leppiä pyhinä.

10. saamelaiset kutsuvat metsänhaltijaa Leppämieheksi (Leaibeolmmai). 

11. saamelaismiehet puhdistavat kasvonsa punaisella lepänkuorinesteellä metsälle lähtiessään ja metsältä palatessaan (toisen tiedon mukaan puhdistetaan koko keho). 

12. saamelaisnaiset katsovat metsältä palaavia miehiä lepästä väännettyjen vanteiden läpi ja suojaavat ihonsa lepänkuorinesteellä.

13. lepänoksia käytetään uhrilahjoina (kerätään seitsemän varpua, sidotaan yhteen punaisella langalla, lasketaan nippu uhrikivelle).

14. marit pitävät leppiä pyhinä puina.

15. metsässä tehtyihin taikoihin käytetään leppää.

16. leppien kasvupaikkoja pidetään märkinä, kylminä ja ihmisasutukseen sopimattomina ("lepikossa pakkasen koti").

17. obinugrilaiset pitävät leppää metsänhaltijan puuna.

18. leppien ajatellaan vuotavan verta saaliseläinten tavoin (verisiä eläimiä kutsutaan "leppäisiksi eläimiksi").

19. "oi sie nuori Joukahainen, ota sie lepästä lastu, arvottele sie on sillä, kivelläkö vai haolla, vaiko muilla murtoloilla" (lepillä ennustetaan).

20. lepänvarpuja käytetään metsästä tulleiden vaivojen parantamiseen ("kuin sie, vieno, metäst lienet, sie, vieno, mettähän mene").

21. parantamiseen käytetyt lepänoksat otetaan yksikantaisten leppien pohjoispuolelta (keitetään hetevedessä, valellaan kipeää kohtaa vedellä).

22. hantit kuvaavat asuinalueitaan "leppäisiksi, koivuisiksi ja pajuisiksi mäiksi".

23. "lepän lehden leveys, pihlajan lehden pituhus" (puilta saatuja mittoja).

24. lepän nimi tulee hyvää, pehmeää ja taipuisaa tarkoittavasta sanasta leppeä. 

25. sanaa leppä yhdistetään vereen (lepän vahingoittunut pinta muuttuu punaiseksi ja näyttää verestävältä). 

26. saamelaiset käyttävät lepänkuoresta saatua nestettä puhdistamiseen ja suojaamiseen (miehet, naiset, lapset, osia kodasta).

27. lepän lehtiä, kuorta ja urpuja käytetään värjäämiseen. 

28. lepän urpuja ja kolmihaaraisia latvaoksia käytetään parantamiseen.

29. lepän heteistä, emeistä ja urpujen määrästä ennustetaan.

30. lepillä parannetaan pyyhkimällä oksalla kipeätä kohtaa sanoin "pyyhin puilla puhtailla, leppeillä lepän vesoilla, niin puhtaaks ja leppiiks, kuin nuo leppiit lepänoksat".

31. "noin leppeet olkoot meiän assiit, kuin nuo lepänvarpaat" (leppä=leppeä=lempeä).

32. "herkii, veri, vuotamasta, punane puttoomasta, leppä maaha lentämääst" (leppä=veri).

33. "loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista" (lepästä veistetään haltijoiden kuvia).

34. "se on alavat maata, pijaan se leppiä lykkiä" (leppien kasvupaikoista).

35. "kyllä niitä vesoks sanotaaj ja semmosia vallankij jokka viä tunkee lepäv juurista vaikka emo kooletoon" (vesa=puun lapsi).

36. "lepästä minä enemmi teij" (leppätorvia).

37. "siit on tullus semmosta halliskuo" (lepänkuorella värjättäessä).

38. "s om paras se leppäpuista tehty se tuli taikka hiillos" (kalanpaistoon).

39. "musta leppä se on niin kovoa puuta, harmoa leppä se on erlaista" (leppäsukuja).

40. "seul leppä hauskan sorttista puuta, pallaa pijan eikä lämmitä", "leppä on harsuu puuta se palaa niin nopiaan" (ei käytetä polttopuuna).

41. "hajoomaan on leppä hauras" (pehmeä puu).

42. "leppätikosta veitsenkä pirtäsimmä" (lepänkuorta väriaineeksi).

 

HOPEAKUUSI

ni, niv, nulyi.

1. komit yhdistävät hopeakuusta (niv) naisellisuuteen.

2. hopeakuusta pidetään alisen puuna.

3. komit kutsuvat tyttölapsia hopeakuusiksi (neiti-sanan alkuperästä).

4. komimiehet välttelevät hopeakuusia ("naisten puu").

5. hautojen pohjalle laitetaan hopeakuusen oksia.

6. obinugrilaiset käyttävät hopeakuusen oksia, kuorta ja päreitä puhdistamiseen (savulla pyhitetään esineitä ja eläimiä).

7. udmurtit viettävät uhrijuhlia vanhojen hopeakuusten keskellä sijaitsevissa lehdoissa (lud).

8. marit muistavat esivanhempien henkiä vanhojen hopeakuusten keskellä (juurille oksia, oksien päälle lahjoja).

9. marit asettavat alisen haltijoille tarkoitetut lahjat hopeakuusiin ja petäjiin.

10. selkupit pitävät hopeakuusta (nulyi) miesten uhripuuna.

11. hopeakuusella tarkoitetaan kuusen tai pihdan paikallista alalajia (varsinainen hopeakuusi ei kasva uralilaisten kansojen alueilla). 

KATAJA

kataja, katava, kattaja, kadai, kadag, kataga, kadakas, kadak, kataj, kadajas, kadajane, gadag, kats, kats-pomel, kats-ponel, kac, kac-pomel.

1. katajaa pidetään parantavana puuna.

2. katajanoksia käytetään sairauksien karkottamiseen (sivellään ovet ja ikkunat).

3. katajansavua käytetään puhdistavissa menoissa.

4. haarautuneen katajan alusta pidetään haluttuna hautapaikkana.

5. katajien ajatellaan karkottavan vahingollisia henkiä.

6. katajanoksia laitetaan ovien alle, tyynyjen alle ja lasten kätkyihin.

7. lasten haudoille istutetaan pieniä nauhoin koristeltuja katajia.

8. katajasta valmistetaan hyväntuoksuisia astioita.

9. komit pitävät katajia (kac-pomel) suojelevina pensaina (pomel=pensas).

10. komit käyttävät katajanoksia lian ja vahingollisten henkien karkottamiseen.

11. komit puhdistavat vastasyntyneet katajansavulla ("jotta varttuvat terveiksi").

12. komit kulkevat katajansavun läpi ennen kalaan tai metsälle lähtemistä (oksat haetaan ennen auringonnousua).

13. asunnot ja astiat puhdistetaan katajansavulla ja katajavedellä.

14. katajanoksia ripustetaan ovien ylle.

15. komit polttavat katajanoksia ottaessaan yhteyttä metsänhaltijoihin (oksat lasketaan kekäleiden päälle, astutaan savun yli, pyydetään terveyttä ja onnea).

16. katajanoksia ripustetaan kattohirsiin.

17. katajan siitepölystä (pöllyäminen) ajoitetaan kylvöjä (hamppu).

18. inkeriläiset pitävät katajia uhripuina (kaikesta kerätystä ensimmäiset katajien juurille).

19. "katajasse mustat marjat, niistä saivat saarelaiset, ikujuoma itsellee" (katajanmarjajuoma=ikujuoma).

20. "katavap pantiin kuurnasa alipualelle niittem päället tällättiin oljet" (sahdin valmistusta).

21. "son silloov valakijallen altis ku se tomajaa" (kataja).

22. "kun kataja tomahtaa niim plikat on annollansa" (lemmen aikaa).

23. "isot katajat kelpaa hyväst astijamiehelle" (astioiden valmistukseen).

24. "se esti maejonni tulemasta astiin paenamallek" (puuastiat huuhdellaan kuumalla katajavedellä etteivät anna liikaa omaa makua).

25. "astiapuut kaarettiin sillon kun kataja kukki" (astiapuiden ottamisen ajoituksesta).

26. "ämmät tekkiit katajaista" (katajakaljaa katajan havuista ja marjoista).

27. "kattaaj juurella se om metäh haltija" (asuu katajan juurella).

28. "katava o niin hapuraa puuta" (pehmeä puu).

29. "katajista tehttiil luuta jolla uuni havuttiin" (katajaiset uuniluudat).

30. "nis kattajazmarjoist tehti kattajanvettä, sidä söti marjampyhäz" (marjapyhät).

31. "kattaja palla surel legoil" (liekillä).

32. "on ne monestakki pust, on kadajast, ja toizistki, mud ei lebäst ja must semmoizest" (tehdään puiset torvet).

33. "kattaja prägizö tulez" (rätisee).

SIPERIANMÄNTY

juwe, titik.

1. obinugrilaiset pitävät siperianmäntyä pyhänä puuna.

2. hantien pyhäköt sijaitsevat siperianmäntyjen juurella (puiset haltijat kankaalla päällystettyä tyveä vasten, oksille nahkoja, sarvia, nauhoja, tiukuja, juurelle lahjoja).

3. obinugrilaiset veistävät haltijoiden kuvat pyhiltä paikoilta kerätyistä siperianmännyn ("elävä puu") oksista (veistäjän kuoltua uudet kuvat, vanhojen kuvien kasvot tummennetaan ja asetetaan uusien kuvien emäpuun juurelle).

4. hantit käyttävät urospuolista siperianmäntyä pyhien esineiden valmistamiseen (pyyntiin liittyvät esineet, karhuun liittyvät esineet, miesten puu).

5. hantit syövät siperianmännyn pähkinöitä.

6. hantit valmistavat onkisiimat halkaistuista siperianmännyn juurista (syöteiksi säynäviä ja särkiä).

7. mansit pitävät siperianmäntyä luojahenki Numi-toromin puuna (ylisen puu).

8. selkupit pitävät pyhinä puina siperianmäntyä, lehtikuusta ja koivua (kulkuteitä yliseen ja aliseen).

9. selkupit pitävät siperianmäntyä, lehtikuusta, kuusta ja koivua totemististen alkuheimojensa pyhinä puina (neljä vanhinta).

10. selkupit sitovat siperianmäntyihin mustia poroja, nauhoja ja uhriliinoja (kernä).

11. selkupit pitävät siperianmäntyä (titik) alisen puuna (alisen matkat männyn kautta, hautarakennelmat siperianmännystä).

12. siperianmäntyjä kutsutaan kirjallisuudessa setreiksi (setrejä ei kasva uralilaisten kansojen alueilla).

13. hantien toisen alkuheimon (por) pyhänä puuna pidetään siperianmäntyä. 

14. mansit veistävät siperianmännystä ja lehtikuusesta karhujen, haltijoiden ja menkwien kuvia.

15. selkupit veistävät reet siperianmännystä (jalakset), pihlajasta (jalakset), koivusta (penkit), tuomesta (kaaret), pihdasta (välipuut) ja männystä (tapit).

16. selkupit veistävät siperianmännystä lankkuveneitä.

 

TAMMI

tammi, tamm, täm, tuma, tum, tumo, ti, ti-pi, tu, tu-pu.

1. vatjalaiset pitävät tammea pyhänä puuna.

2. vatjalaiset pyytävät tammilta terveyttä.

3. mordvalaiset pitävät tammia (tumo) pyhinä (oksille ruokalahjoja).

4. mordvalaiset pyytävät tammien avulla sadetta (kiivetään puuhun ja pirskotetaan mesijuomaa läsnäolijoiden päälle). 

5. marit pitävät tammia pyhinä ("hengen omaavina") puina.

6. marimiehet seisovat ja lepäävät tammien alla (tammilta ajatellaan saatavan "parantavaa voimaa").

7. marit pitävät tammea "miesten puuna".

8. "tytär tammil kaglas itköö" (puiden halaamista).

9. sanalla tammi tarkoitetaan kovaa puuta, ydinpuuta.

10. marien pyhäköissä kasvaa tammia, kuusia, lehmuksia, haapoja, pähkinäpensaita, mäntyjä ja leppiä. 

NIINI

lehmus, lesmus, löhmys, lehmuz, lohmus, levs, levos, niini, niinipuu, nini, nini-pu, nin, niin, niinepuu, ninna, ni, nij, nin-pu, pekse, selt-pa.

1. mordvalaiset pitävät lehmusta pyhänä puuna.

2. lehmusta pidetään "parantavana puuna". 

3. mordvalaiset pyytävät lehmuksilta (pekse) hedelmällisyyttä.

4. mordvalaiset vannovat valoja lehmuksien avulla (hypätään pudonneen oksan yli).

5. marit pitävät lehmuksia pyhinä ("hengen omaavina") puina.

6. marit lepäävät kolmihaaraisten lehmusten alla (puilta uskotaan saatavan "parantavaa voimaa"). 

7. lehmuksen kuoresta (niini) punotaan köyttä.

8. liiviläiset pitävät vanhoja lehmuksia pyhinä (oksille kirjavia nauhoja).

9. marit käyttävät lehmuksen oksia uhripuun valmistamiseen (ladotaan puun eteen, oksien päälle valkoinen kangas, kankaan päälle lahjat). 

10. udmurttien uhrilehdot (lud) sijaitsevat lehmuksien, koivujen, hopeakuusten, petäjien ja tammien keskellä.

11. udmurtit kumartavat uhripuina pidetyille lehmuksille (oksille nauhoja ja seppeleitä).

12. lehmuksesta veistetään kestävyyttä vaativia esineitä.

13. parantamiseen käytettyjen lehmusten eteen polvistutaan ja ripustetaan oksille lahjoja.

14. "venäläinen, vainolainen, pajupaula, niinikenkä" (niinen käytön alkuperästä).

15. udmurtit punovat niinestä astioita (kiskotaan keväällä, kuivatetaan, kastellaan kylmällä vedellä, pehmitetään).

16. "nini pust kävvä kiskomaz nidä ninen kuria" (niinenkuorta punomiseen).

17. "sellä vessä se likos paksu kori poiz" (niinen käsittelyä).

18. "ninipust tehhä vennä" (niinilevyt laitetaan ojaan likoamaan ja kehrätään nuoraksi väkkärällä).

 

PAJU

paju, paiju, paj, bad, bad-pu, poajui, poj, poju, pi, pi-pu, pajjo, fagyal, pew, pe, paje, särni, särtni, sertne, sartne.

1. pajujen uskotaan karkottavan vahingollisia henkiä.

2. pajuilla tiedetään olevan terveyttä ja hedelmällisyyttä parantava vaikutus ("virvon varvon, tuoreeks, terveeks").

3. komit pitävät pajua suojelevana puuna.

4. marit sitovat uhripuihin pajunkuoresta valmistettuja vöitä (vöihin kaiverretaan kuvioita).

5. udmurtit punovat astioita ja koreja pajun ja tuomenoksista.

6. mordvalaiset punovat astioita pajunvitsoista ja ruo´oista.

7. marit punovat astioita pajusta, niinestä ja koivuntuohesta.

8. udmurtit käyttävät pajun ja tammen kuorta nahan parkitsemiseen.

9. metsänhaltijaa kutsutaan "yksikesäisiin vesipajun vesoihin".

10. pajunjuuria käytetään parantamiseen (pureskellaan, voidellaan kipeää kohtaa, loihditaan "mätäs on märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen, kangas rannassa kasunut, märän mättähän nenällä").

11. udmurtit valmistavat pajunkuoresta ruskeaa väriä (kuivataan, keitetään, lisätään langat, sekoitetaan).

12. "soi, soi, soropilli, pannoo ko pajuine pilli, leppäpilli lepsuttaa" (pajupillit).

13. mordvalaiset veistävät hopeapajusta ja lehmuksesta lapioita.

14. pajua pidetään puiden vanhimpana ("herää ensimmäisenä").

15. enetsit punovat punapajun varvuista kalastuksessa ja metsästyksessä käytettyjä pyydyksiä.

16. "se semmonen tuarren nahka märkään ammeeseen ja siihem pantiin pajumparkkia joukkoon" (nahan parkitsemista).

17. "kyl pajuvarp vesisilmä löytä, se paik vet anta", "arvasivat kaevoja ja vetivät pajuo perässää" (vesisuonien etsimistä).

18. "se hajakkapaju tekkee iham mustat marijat" (mustamarjaiset pajut).

19. "toinen oli raita ja toinen halava" (havela, haleva, halapaju, halavapaju).

20. "haleva on raijan luontonen, se on liian myrskä rekien pajuttamishen" (haurasta).

21. "niitä on hyötypajuja, vesipajuja ja hanahenpajuja", "hanhempaiju oli semmosta niinkuj jotakin kukkastakin se kasvo siä suosa ja kukostikin oikein", "koivust ja hanhempajust semmottest laitettiin niitä luutii" (pajusukuja).

22. "vipsilänkiv voi tehräh harmaasta pajusta" (tuhkapajusta).

23. "vesipaju ja harmaapaju niitä pajustetaan" (käytetään pajutöissä).

24. "siz näd ne pajut kirtyd, se ei taidu" (punottaessa).

25. "se ei taidu, iginä ei taidu" (hanhenpaju).

26. "pajuz on keväest paljo urpa" (pajunkissat=urvat).

27. "pajust tehti pajusoittu" (pajupillejä).

28. "sil sioda riuguja kin" (pajuilla kattoriukuja).

29. "se ei taidu, sil sioda riuguja" (hanhenpajulla).

30. "valkiad urvad olla otsaz" (pajuissa keväisin).

31. "pajun urvat, jo om puhkisset urvat" (valkoiset silmut, urpominen).

KUUSAMA

kuusama, kuusamo, kuusan, kuusain, kuuselma, kusan, kuseme, kusimi, kuusami, kuutsain, kudzain, kusama, kusla-puu, kuusman, kuuslapuu, kuhlapuu, kuhlap, koslapuu, kuzo, kuzo-wando, kuze, os-kuze, koza, os-koza-wondo, os-kysö, guzem-pu, gizen-pu, közan pu.

1. mordvalaiset sitovat luutia kuusamasta.

OMENAPUU

omena, omenapuu, ommena, euna, eunappu, oun, ounapuu, ubin, uibo, umara, umar-pu, omen, umarina, mar.

1. mordvalaiset pitävät omenapuuta "puhtaana puuna".

2. mordvalaiset eivät hakkaa omenapuita polttopuiksi.

3. "ja se kazvattid omena, kovast kazvattid jokko kezä" (omenapuut=uusi asia).

PAATSAMA

paatsama, padzama, paatsain, paattama, paattain, paahtama, paatselma, patsapu, paakspuu, paatspuu, paatsapuu, pahakspuu, paaksmapuu, ohopaats, payatsma, pajakka, pajahka, pajakki, pajatti, pajastin, pajatsin, pajahtin, pajatin, pajasin, pakatsin, pakatsu, pakatsinpu, pagatsimpu.

1. mordvalaiset sitovat luutia paatsamasta. 

2. hantit pitävät paatsamanmarjoja ja juolukoita metsänhaltijoiden (menkw) ruokana.

POPPELI

ydit-po.

1. poppelia (ydit-po) pidetään sairauksien tuojana.

2. selkupit pitävät poppelia "sankareiden puuna".

3. poppelia yhdistetään kohtaloon (elävät satoja vuosia vanhoiksi).  

PÄHKINÄPUU

pähkinä, pähkinäpuu, pähken, pähkenä, pähkynä, pähkänä, päähkinä, päähe, päähke, päähken, päähkenä, päähkän, päähkäin, päähkänä, pähkänikko, pähtsenä, pähkel, pähme, pähknä, pegoz, peste, pästä, pyks, pas, pas-pu.

1. marit pitävät pähkinäpuita pyhinä.

2. "ku tuli pyhät päivät, mänit pähkenä" (pähkinäpyhät).

3. "panna pyttylöille vandehia pähkäpust" (astioihin vanteita pähkinäpuusta).

4. "noristo mäni pähkenikkö" (pähkinöitä keräämään).

5. "mö välistä käimmä pähkenäs" (inkerissä).

SAARNI

saarni, saarne, saarnenpuu, saarniaispuu, saarnaspuu, saarenpuu, sarni, saar, saarepuu, saarnapuu, saarna, särna, sarn, särni, särtni, sertne, sartne.

1. mordvalaiset pitävät saarnea pyhänä puuna.

2. "sariniterval vahvitta" (saarnitervalla hoidetaan keuhkotautia). 

VAAHTERA

vaahtera, vaahteri, vaahder, vahtera, vahder, vahteri, vaher, vahtere, vahtara, voahteri, vahtar, vaherpu, vahter, vodor, usktor, ukstoro, ukstur, ustor, wastar.

1. udmurtit veistävät työkalut vaahterasta, koivusta tai tammesta.  

JALAVA

jalava, jalaja, jalaa, jalain, jallaja, dalai, jalaine, jalam, jalaga, jalaje, jalakka, jalakka-pu, jalak, jalakas, jalajas, jallaj, sala.

1. udmurtit valmistavat harmaata väriä jalavan kuoresta ja koivusta.

2. udmurtit valmistavat mustaa väriä jalavan ja kuisman kuoresta, suolaheinästä ja hiilestä.

3. "jallaja on kova pu" (jalava).

 

  

  • "Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".


    "Kuu kumotti oksihin, päivä paistoi latvahan, onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi".


    "Jos tyvi pahoin teköö, niin latva mettä keittäkkäh, jos latva pahoin teköö, oksat mettä keittäkkäh, jos oksat pahoin teköö, lehet mettä keittäkkäh, kuivat kuuset, rautaoksat, kaikki mettä keittäkkäh".


    "Pitäköhön puu vihansa, vesa vieköön omansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköön sijahan".


    "Koivu, puu miän takani, tipu tilkka oksiltas, tipu tilkka lehviltäs, kipeitä voitamah, vammoja lunastamah, niill on suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa".


    "Puu puhas, jumalan luoma, moan mannon kasvattama, piha pientaren tekemä".


    "Puu puhas, jumalan luoma, kyllä tjiän, kussa synnyt, kaiken paikan, kussa kasvoit, tuuli puuksi tuujutteli, ilma lieto liikutteli, moa latvasta piteli, jumala vesin valeli".


    "Puu puhas, jumalan luoma, maan mannun kasvattama, pihan pientaren tekemä, kyllä tjiän siun sukusi, taivas taattos, maa siun maammos, sinua on tuuli tuuvitellu, ilman liento liikutellu, taivonen vesin valellu, siitä sie suureksi sukieut, kasvoit kovin kauhiaksi".


    "Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista,

    kiiskinen veen kaloista".


    "Puun pukale, maan makale, heinän hikku, aijan kiikku, hyvin teit, kuin kovin koskit, paremmin tiet, kuin parannat, kyllä minä sun sukusi tieän, tieän kaiken kasvantasi, et sä sillon suuri ollut, kuin sä kummusta ylenit, nousit maasta mansikkana".


    "Pitäköhön puu pahansa, varpa vimmatut vihansa, minkä puu pusertanevi,

    varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköhön sijalle".


    "Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti,

    siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet, vert oñ ladvas laskekkah,

    mett oñ tüves tüöndäkkäh, kivehillä voizimeksi, vammoilla vala-veziksi".


    "Sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma, veza manderen vetämä,

    pakkaizen imettelömä".


    "Siitä kasvo kaunis tammi, yleni vihanta virpi, vesa verratoin yleni, ku on siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, ku lehvän leikkaeli, ku siitä lassun loppo, se taitto ikuisen taian".


    "Kenen panen paimeneksi, kenen karjan kattsojiksi, panem pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihe, jos ei pihlaja pitäne, jos on tuomi torkannouve".


    "Pilko puuta pihlajaista, puuta murhoa murota, saa nyt vasta varvikosta, lehikosta liehuvasta".


    "Loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista".


    "Mänty puu on hyvä puu, mäntypuu on jumalan puu".


    "Nouzi meäillä mändü-ladvañ, peällä om pedäjä-puungi".


    "Koivuja kovie puida, huaboja hüvä-haluja, pihlajie piugavije".


    "Pissim pihlajat vedehe, katsoim pitim pihlajoa, keneñ tuo vägi tulouve".


    "Päivä paistoi latvahasi, kuu oksihis kumotti, onko mettä kuoren alla, kipehille voiteheksi, vammoille valantehiksi".


    "Kasvo koivu kolhomajoell, iso puu imandron suoll, olovahko oksiltahan, leviähkä ripsiltähän".


    "Lepät nossut leuga-luista, kulmista orava-kuuzet, izot hoavat hardeista, jaloist on jalot pedäjät, kadajat on kanda-päistä, vahvat koivut varbahista".


    "Pitäd on pihjalat pihalla, pitäd oksat pihlajissa, ne on kaikki siun varon".


    "Külvi kangahat kadalat, kazvo pienozet pedäjät, korvet külvi, kuuzet kazvo, voarat külvi, koivut kazvo, notkot külvi, pajut kazvo, sellot külvi, lepät kazvo".


    "Mändy puu, koivu puu, puuhut jumalan luoma, olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs".

     

    "Havu-puu on mettä keitti, lehti-puu on mettä keitti, paju-puu on mettä keitti, kaikki puut on mettä keitti, jonga hoavan puu satatti".


    "Näki tammen kasvoneeksi, puun jumala jurtuneeksi, se katto päivän oksillaa, kuun kumotti lehvillää".


    "Löyvettihpä lemmen leht, lemmen lehti, tammen lastu".


    "Pissän pihlaian dogeh, katsoin pitin pihlaiua".


    "Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen, ladvoin suurehe suvehe, tyvin puolin pohjasehe".


    "Mänen metsähän mäjelle, puhun puille pääni päälle, haastan haavan lehtosille, pakisen pajun vesoille, puhun puille puhtahille, nuo ei kerro kellekään, kullekaan ei kuihkuttele".


    "Sen verta minulla huolta, kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä pilposia,

    huolet hoikaksi vetävi, kaihot muita kaiemmaksi".


    "Voi minä polonen poika, pollin-puulla pyörivällä, varvalla on vapisijalla, oksalla osattomalla, oisipa minuksi ollut, puita pyörimättömiä, varpoja vakavempia, oksie osallisia".


    "Niimpä on minulla huolta, kuimpa on kuusissa käpyjä, petäjöissä helpehiä,

    pajuja pahoilla mailla, katajoita on kankahilla, eli suolla sammalia, rannolla on rapa-kiviä".


    "Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".


    "Katkovo vasta koivahazes, vallitse lemmen lehti".


    "Lehti puu havupuulle, havupuu lehtipuulle, voiteheksi parantajaksi".


    "Leppä ol lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren".


    "Miks on tullu jumalan puu, se on tullu tarbeheks, aivan ihmisen avuksi".


    "Puu puhas jumalan luoma, et sie silloin suuri ollut, et suuri, etkä pieni, kuin on tuuli tuuvitteli, vilu ilma viihytteli, maassa lehtenä lepäsit, havuna häilyit kankahassa".


    "Honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita".


    "Hän net huuhtaksi asuvi, jätti koivun kasvamahan, lintusen lepyepuuksi, käkisen kukuntapuuksi".


    "Terveh maille, terveh puille, puhtahille puille, rauhutta rakentamaan, tervehyttä antamaan".


    "Mäjet kylvi, kasvo männyt, norot kylvi, nousi koivut, maat kylvi, kanarvot kasvo, korvet kylvi, kasvo kuuset".


    "Et ollut puu suuri, et suuri, et pieni, et ni kovin korea, konsa maassa maana makasit".


    "Tule metsä miehinesi, petäjäinen pereinesi, katajainen kantonesi, miehen ainuhun avuksi".


    "Paan pankan pihlajaisen, kun ei pilahja pitäne, tuomen toiseksi rakennan".


    "Pastakah nyt kuuna kuusen oksat, päivänä petäjän oksat, hobeina hongan oksat, minun mehällen tultuo, korvellen kohottuo".


    "Kesälehen leppeyttä, kangaskoivun kauneutta, soreutta suopetäjän, koreutta korpikoivun".


    "Heitin paitain pajulle, hameheni huapasille, kengäni kesäkiville, sukkani sulalle mualle".


    "Vitat viiassa yletkö, pajut pahalla maalla, koivut korven notkelmalla".


    "Ahoraian rakkautta, noropihjalan pituutta, kangaskoivun kauneutta, norokoivun notkettua".


    "Tuom on kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita".


    "Yksi pelkäsi petäjä, kuorensa kolottavaksi, varaeli vastakoivu, oksansa otettavaksi".


    "Leppä on lemmeksen tekemä, kanelian kasvattama, puu puhdas jumalan luoma".


    "Jos tyvipuu pahan teköö, latva-puu parantamaan, jos petäjä-puu pahan teköö, leppä-puu parantamaan".


    "Suot kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut nousi, mäet kylvi, männyt kasvo, maat tuoreet tuomikkoiksi, maat kaijat kataakoiksi, lepikoiksi lempi-paikat".


    "Kun emäpuu pahan teköö, oksat mettä keittäköön".


    "Soit kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut kasvo, mäet kylvi, männyt kasvo, kylvi tuomet tuoreheille, pihlajat pyhille maille, raijat nurmien rajoille, katajat karangoille".


    "Suo kasvo sorian koivun, kankas kaunihin petäjän, notko tuomen norppalatvan".


    "Menisin metsään mä kesänä, puhetessa putken juuren, lehekkana kasvajessa,

    vesan nuoren nousejess, tuonne hoastan mä halluun, nuoille tuulo mie tussai,

    nuoille viijai virkan, nuo ei kerro kellenkää, kullenkaa ei kuihkajele".


    "Män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille,

    itken siit yksi oltuvai, pehmitän petäjäjuuret, kastelen katajajuuret, koivujuuret kostuttelen".


    "Laulam pihlajat pihalle, tammen keskitanhuvalle".


    "Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi".


    "Pajuja pahalla maalla, koivuja koti lehoilla, katajoita kaikin paikon".


    "Koha tulluo leppä lehel, paju palol, koivu kolme kantasel".


  • "Sitä kuusta kuulla pittää jonka alla asutaa".


     

    "Mänin metsän pehkojille, kuusi minun kultaiseni, petäjä paras ystäväni, la mie kurtan kuuselleni, parahalle petäjälleni, kui olen kurje elänyt".

     

    "Hakattii meien metsät, heittiit linnut laulamast, sekä käjet kukkumast".

     

    "Kasvo tammi tanhuvalle, puu pitkä oven ettee, ojenteli oksiaa, levetteli lehtiää, päältä ei paistant luojan päivä, alt ei hautonut harakka, ei voint risusta kävvä, tammen oksist tallaella".

     

    "Eivät tunne tuhmat miehet, etsii lepästä lylyy, katajasta kirvesvartta, petäjästä päähkeniä, kankahalta karpaloita".

     

    "Kävin mie kankahan käpyisen, läpi korven kuusamisen, tuli miulle koivu vastahani, iskin kerran kirvehellä, toisen kerran topparalla, kolmannen koko terällä, koivu vasten vastaeli, mitä mies minusta etsit, etsin mie vellolle venoista, ainolle mie jalan asetta, koivu vasten vastaeli, et saa miusta venoja, miun on luonut luoja suuri, ja hylännyt hyvä jumala, ikä viikko vinkumaan, kaiken kassell kaljumaan".

     

    "Kävin mie kankahan käpyisen, läpi metsän heiepuisen, tuli miulle tammi vastahan, iskin kerran kirvehellä, toisen kerran toppuralla, kolmannen koko terällä, syntyi veno vestämätä, laiva lastun lohkomata".

     

    "Kasvo tammi tanhualla, puu pitkä pinon välihin, yli latvan päivä paisto, alta juuren kuu kumotti".

     

    "Mänen metsähän kesoilla, haastan haavan lehtysille, pakajan pajun vesoille, ei nuo kerro kellenkään, kullenkaan ei kuikuttele".

     

    "Etsin tuolta korian koivun, jolle haalestelen haluni, sekä virkan mie viluni, tuo ei kerro kellekään".

     

    "Maata virsuset vettäät, tuan maata tuohikengät, siltaa pajuiset paulat, lettilöiss on lehmosniiet, pääss on kopja koivunkuori".

     

    "Mäne metsähän kesällä, heliällä heinajalla, puhetessa putken juuren, haletessa haavan juuren, haasta puille, haasta maille, haasta haavan lehtosille, paukuta pajun vesoille, nuo ei kerro kellekään, kuikuttele kullenkaan, eivät virka vierahalle".

     

    "Kuusikoss miun kottiin, katajikoss kartanoon, marja-varsilla majain, tuuli usta tutjuttaa, ahavainen liekuttaa".

     

    "Onkos tuota teidän jumala, mikä koivu meidän maalla, päältä latvan päivä paistaa, alta juuren kuu kumoitti, tuohon lensit luojan linnut, sekä tulliit muihen veikot".

     

    "Tuntoo tuomen muista puista, tuomenkukan muist kukista".

     

    "Pyhät on pihlajat pihoilla, pyhät oksat pihlajoissa, marjaset sitä pyhemmät".

     

    "Lasken lehmäni leholle, hatasarveni haavikolle, panen pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihin".

     

    "Puu puhas jumalan, vesa vesan kasvattaa, jos tyvi loukkaa, lalva parantaa, jos lalva loukkaa, tyvi parantaa, ole puu mikä hyvänsä, haapa, haleva, leppä tahi koivu, puu ota kipus pois, maitua makeampi haavas olkhoon".

     

    "Laula lintu vaskivarvas, meien metsäreunoses, tihijäs tuomikos, paksus pajupehos".

     

    "Mänin mie kesolla metsään, mänin korjan koivun luoksi, kuin ol korjat koivun oksat, niin on korja miun eloni".

     

    "Mänin mie kesolla metsään, mänin kuivan kuusen luoksi, kuin ol kuivat kuusen oksat, niin ol kuiva miun eloni".

     

    "Puu pukero, maa jäkerö, villaiset siun vihhais, villaisemmat miun sannain".

     

    "Havupuu pahoin tekköö, lehtpuu imettellöö, lehtpuu ku pahoin tekköö, havupuu imettellöö".

     

    "Koivu kasvo kuorinensa, koivu kasvo ja hokaji, tuhansin oksin kans, tuhansin tuulihin tuhisi".

     

    "Eessäin on ryhiä koivu, takanain on tammi pitkä, en tieä kuta kumarran".

     

    "Käin mie piittä pitkän matkan, tuluksitta tumman korven, tuil miull hoapa vastahani, aloin hoapaa hakata, syntyykös vene sinusta, laiva lastun vestämättä, hoapa eäneen ärähti, ei synny vene miusta, laiva lastun vestämättä, mato on moammt juurillain, lintu oksalla levännyt".

     

    "Hongatar hyvä emäntä, Katajatar neiti kaunis, Pihlajatar piika pieni, Tuometar tytär tapion".

     

    "Kennen kuusi kukkalatva, kennen haapa ja halia, ison kuusi kukkalatva, emon hoapa ja halia".

     

    "Mänen mie metsähän kesällä, haastan haavan lehtosille, pakojan pajun lehille".

     

    "Mille maalle on miulla matka, kulle maalle kurja raukan, sille maall on miulle matka, missä puut punalle paistaat, hopealle hongan oksat, kellalle petäjän kerkät".

     

    "Ennen kuusia kumarran, kuin kumarran kunnotonta, ennen leppiä lepytän, ennen kun mie palvelen pahhoi".

     

    "Kas ne oil miehet, mitkä oil ennen, kuin tuli pyhänen aika, nuo käivät salloo myöten, hongan oksii kolloit, hongan vartta vartioit".

     

    "Muu kaikk kessää toivo, mutt ei toivo tuohikoivu, toivo ei pienonen petäjä, toivo ei raukka rautiainen, petäjäinen pilkotaan, rautiainen raukotaan, tuohet torvell pannaan, pannaan kullat kukkaroon".

     

    "Lepän lehti lennättävi, koivun lehti kannattavi".

     

    "Koivu juuret koitteloo, lepä juuret leikkelöö, paju juuret paineloo".

     

    "Tuntuuhan tuomi puista, vävy muista vierahista".

     

    "Suo kasvoi sorian koivun, kangas kaunihin petäjän, korpi kuusen kukkalatvan".

     

    "Kunnepas mie nyt kivut keritän, kunne pusken tuonne pusken, kuusiin kuivaneihin, pusken koivuin kovviin, halennehen haapaseen".

     

    "Havupuu ko pahoin tekköö, lehtipuu parantakkoo, lehtipuu ko pahoin tekköö, havupuu parantakkoo".

     

    "Siit mie tunsin teile tulla, osasin teijen ovella, teil oli kuusi kujan päällä, suuri pihlaja ovella".

     

    "Siit mie tunsin teile tulla, osasin teijen ovella, teill oli kuusikko kujalla, petäikkö pellon päällä, katajikko kaivotiellä".

     

    "Meie ikkunal puut kasvoi, onnen puut oven ees, siv vaa linnud lauloivad".

     

    "Kun tulloo tuikin tuska, tulloo haikea halusi, elä virka kellekää, elä kurto kunnekaa, määt sie metsää kesäl, siis sie haassa haapapuille, lepoin oksille läkkää, siis sie kurta koivupuulle, koivulle kovalle puulle, ne väd verka kellekä, neväd kurte kunnekaa".

     

    "Mänet metsähän kesolla, etsit korjan koivupuun, tuohon siot silkkisesi, käyt sie tuohon istumaan, tuossa istut, tuossa itket, sanot koreille koivupuille, teille haastan haluni, sekä virkan viluni, ei teistä kuhunkaan kuulu, nuo ei virka vierahalle, eivät saa sanaa miusta".

     

    "Muut kaikk toivoot kesseää, mutt ei toivo tuohi-koivu, toivo ei pienonen petäjä, toivo rankka rautiainen, rautiainen rankotaan, hikiäinen hillotaan, petäjäinen pilkotaan".

     

    "Kuuset meille kullat tuovat, honkat huohtaat hopiat, maitoo maho petäjät".

     

    "Lehtipuu kuin pahoin tekköö, havupuu parantakkoo, havupuu kuin pahoin tekköö, lehtipuu parantakkoo, oksiltais latvoillees, latvoiltais oksillees".

     

    "Kaik noi itkevät miuista, itkööt puut, itkööt petäjät, itkööt kannot kaikellaiset, itkööt linnut lentämäss, miun poloisen päivijäini, onnettoman aikojaini".

     

    "Mää metsää sie kesäl, puhetess katajanjuuren, lehen kanss katketess, siell sitt haastele halluis, haasta haavan lehtilöille, pakaja pajun vesoille".

     

    "Meä sitt pitkällem pinolle, älä halkoi valitse, ota halko hoapanenki, koivuinenki koppajele".

     

    "Tiiän linnukset tiasen, kiiskisen veen kalaksi, pajun puita vanhimmaksi".

     

    "Mistäpä tiesit miun kotini, siitä tiesin siun kotisi, katajikk oli kaivo-tiessä, pihlajikk oli pirtin iessä, tuomikko tuvañ takana, het oli tammi tanhuolla, hete tammeñ juuren alla".

     

    "Siitä vanha Väinämöini, kulki kuusissa hakona, petäjässä pölkyn peänä".

     

    "Kokovi kokohou puita, koivuja kovia puita, mäntyjä satahavuja".

     

    "Mäni tiellä kankahalla, nousi heän on kannon peähä, kuni huudo kuulunouve, sini kaski kuadukkoho, palagah hüvän paloizen, ottakkah hüvän orahan, vain elgäh terövö tehkö".

     

    "Huhuoli heijahutti, kuni se huhus kuulunouvi, sini se kaski kuatukkaha, kuni se silmä sindänöuvi, sini se mettsä sortukkahi".

     

    "Kuni huuto kuulukoo, kuni vierenee vihellys, elkööh kanto kasvao, elkööh vesa venyö".

     

    "Metsän ukko halliparta, havuhattu naava turkki, pane metsät palttinoihin, salot verkahan vetele, haavat kaikki haljakkoihin, lepät lempi vaattehisin".

     

    "Tuli honka vastahansa, sylen kuuven korkevuini, kavahutti kämmenellä, kolahutti kuokallansa, honka vastaha sanovi, mitä mies tahot minulta, kuta kumminki halajat".

     

    "Pyhät on pihlajat pihalla, marjaset sitäi pyhemmät".

     

    "Pyhät on pihlajat pihassa, pyhät oksat pihlajissa, lehtyöt sitä pyhemmät".
  • "Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".


    "Kuu kumotti oksihin, päivä paistoi latvahan, onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi".


    "Jos tyvi pahoin teköö, niin latva mettä keittäkkäh, jos latva pahoin teköö, oksat mettä keittäkkäh, jos oksat pahoin teköö, lehet mettä keittäkkäh, kuivat kuuset, rautaoksat, kaikki mettä keittäkkäh".


    "Pitäköhön puu vihansa, vesa vieköön omansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköön sijahan".


    "Koivu, puu miän takani, tipu tilkka oksiltas, tipu tilkka lehviltäs, kipeitä voitamah, vammoja lunastamah, niill on suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa".


    "Puu puhas, jumalan luoma, moan mannon kasvattama, piha pientaren tekemä".


    "Puu puhas, jumalan luoma, kyllä tjiän, kussa synnyt, kaiken paikan, kussa kasvoit, tuuli puuksi tuujutteli, ilma lieto liikutteli, moa latvasta piteli, jumala vesin valeli".


    "Puu puhas, jumalan luoma, maan mannun kasvattama, pihan pientaren tekemä, kyllä tjiän siun sukusi, taivas taattos, maa siun maammos, sinua on tuuli tuuvitellu, ilman liento liikutellu, taivonen vesin valellu, siitä sie suureksi sukieut, kasvoit kovin kauhiaksi".


    "Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista, kiiskinen veen kaloista".


    "Puun pukale, maan makale, heinän hikku, aijan kiikku, hyvin teit, kuin kovin koskit, paremmin tiet, kuin parannat, kyllä minä sun sukusi tieän, tieän kaiken kasvantasi, et sä sillon suuri ollut, kuin sä kummusta ylenit, nousit maasta mansikkana".


    "Pitäköhön puu pahansa, varpa vimmatut vihansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköhön sijalle".


    "Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet, vert oñ ladvas laskekkah, mett oñ tüves tüöndäkkäh, kivehillä voizimeksi, vammoilla vala-veziksi".


    "Sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma, veza manderen vetämä, pakkaizen imettelömä".


    "Siitä kasvo kaunis tammi, yleni vihanta virpi, vesa verratoin yleni, ku on siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, ku lehvän leikkaeli, ku siitä lassun loppo, se taitto ikuisen taian".


    "Kenen panen paimeneksi, kenen karjan kattsojiksi, panem pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihe, jos ei pihlaja pitäne, jos on tuomi torkannouve".


    "Pilko puuta pihlajaista, puuta murhoa murota, saa nyt vasta varvikosta, lehikosta liehuvasta".


    "Loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista".


    "Mänty puu on hyvä puu, mäntypuu on jumalan puu".


    "Nouzi meäillä mändü-ladvañ, peällä om pedäjä-puungi".


    "Koivuja kovie puida, huaboja hüvä-haluja, pihlajie piugavije".


    "Pissim pihlajat vedehe, katsoim pitim pihlajoa, keneñ tuo vägi tulouve".


    "Päivä paistoi latvahasi, kuu oksihis kumotti, onko mettä kuoren alla, kipehille voiteheksi, vammoille valantehiksi".


    "Kasvo koivu kolhomajoell, iso puu imandron suoll, olovahko oksiltahan, leviähkä ripsiltähän".


    "Lepät nossut leuga-luista, kulmista orava-kuuzet, izot hoavat hardeista, jaloist on jalot pedäjät, kadajat on kanda-päistä, vahvat koivut varbahista".


    "Pitäd on pihjalat pihalla, pitäd oksat pihlajissa, ne on kaikki siun varon".


    "Külvi kangahat kadalat, kazvo pienozet pedäjät, korvet külvi, kuuzet kazvo, voarat külvi, koivut kazvo, notkot külvi, pajut kazvo, sellot külvi, lepät kazvo".


    "Mändy puu, koivu puu, puuhut jumalan luoma, olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs".

     

    "Havu-puu on mettä keitti, lehti-puu on mettä keitti, paju-puu on mettä keitti, kaikki puut on mettä keitti, jonga hoavan puu satatti".


    "Näki tammen kasvoneeksi, puun jumala jurtuneeksi, se katto päivän oksillaa, kuun kumotti lehvillää".


    "Löyvettihpä lemmen leht, lemmen lehti, tammen lastu".


    "Pissän pihlaian dogeh, katsoin pitin pihlaiua".


    "Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen, ladvoin suurehe suvehe, tyvin puolin pohjasehe".


    "Mänen metsähän mäjelle, puhun puille pääni päälle, haastan haavan lehtosille, pakisen pajun vesoille, puhun puille puhtahille, nuo ei kerro kellekään, kullekaan ei kuihkuttele".


    "Sen verta minulla huolta, kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä pilposia, huolet hoikaksi vetävi, kaihot muita kaiemmaksi".


    "Voi minä polonen poika, pollin-puulla pyörivällä, varvalla on vapisijalla, oksalla osattomalla, oisipa minuksi ollut, puita pyörimättömiä, varpoja vakavempia, oksie osallisia".


    "Niimpä on minulla huolta, kuimpa on kuusissa käpyjä, petäjöissä helpehiä, pajuja pahoilla mailla, katajoita on kankahilla, eli suolla sammalia, rannolla on rapa-kiviä".


    "Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".


    "Katkovo vasta koivahazes, vallitse lemmen lehti".


    "Lehti puu havupuulle, havupuu lehtipuulle, voiteheksi parantajaksi".


    "Leppä ol lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren".


    "Miks on tullu jumalan puu, se on tullu tarbeheks, aivan ihmisen avuksi".


    "Puu puhas jumalan luoma, et sie silloin suuri ollut, et suuri, etkä pieni, kuin on tuuli tuuvitteli, vilu ilma viihytteli, maassa lehtenä lepäsit, havuna häilyit kankahassa".


    "Honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita".


    "Hän net huuhtaksi asuvi, jätti koivun kasvamahan, lintusen lepyepuuksi, käkisen kukuntapuuksi".


    "Terveh maille, terveh puille, puhtahille puille, rauhutta rakentamaan, tervehyttä antamaan".


    "Mäjet kylvi, kasvo männyt, norot kylvi, nousi koivut, maat kylvi, kanarvot kasvo, korvet kylvi, kasvo kuuset".


    "Et ollut puu suuri, et suuri, et pieni, et ni kovin korea, konsa maassa maana makasit".


    "Tule metsä miehinesi, petäjäinen pereinesi, katajainen kantonesi, miehen ainuhun avuksi".


    "Paan pankan pihlajaisen, kun ei pilahja pitäne, tuomen toiseksi rakennan".


    "Pastakah nyt kuuna kuusen oksat, päivänä petäjän oksat, hobeina hongan oksat, minun mehällen tultuo, korvellen kohottuo".


    "Kesälehen leppeyttä, kangaskoivun kauneutta, soreutta suopetäjän, koreutta korpikoivun".


    "Heitin paitain pajulle, hameheni huapasille, kengäni kesäkiville, sukkani sulalle mualle".


    "Vitat viiassa yletkö, pajut pahalla maalla, koivut korven notkelmalla".


    "Ahoraian rakkautta, noropihjalan pituutta, kangaskoivun kauneutta, norokoivun notkettua".


    "Tuom on kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita".


    "Yksi pelkäsi petäjä, kuorensa kolottavaksi, varaeli vastakoivu, oksansa otettavaksi".


    "Leppä on lemmeksen tekemä, kanelian kasvattama, puu puhdas jumalan luoma".


    "Jos tyvipuu pahan teköö, latva-puu parantamaan, jos petäjä-puu pahan teköö, leppä-puu parantamaan".


    "Suot kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut nousi, mäet kylvi, männyt kasvo, maat tuoreet tuomikkoiksi, maat kaijat kataakoiksi, lepikoiksi lempi-paikat".


    "Kun emäpuu pahan teköö, oksat mettä keittäköön".


    "Soit kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut kasvo, mäet kylvi, männyt kasvo, kylvi tuomet tuoreheille, pihlajat pyhille maille, raijat nurmien rajoille, katajat karangoille".


    "Suo kasvo sorian koivun, kankas kaunihin petäjän, notko tuomen norppalatvan".


    "Menisin metsään mä kesänä, puhetessa putken juuren, lehekkana kasvajessa, vesan nuoren nousejess, tuonne hoastan mä halluun, nuoille tuulo mie tussai, nuoille viijai virkan, nuo ei kerro kellenkää, kullenkaa ei kuihkajele".


    "Män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, itken siit yksi oltuvai, pehmitän petäjäjuuret, kastelen katajajuuret, koivujuuret kostuttelen".


    "Laulam pihlajat pihalle, tammen keskitanhuvalle".


    "Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi".


    "Pajuja pahalla maalla, koivuja koti lehoilla, katajoita kaikin paikon".


    "Koha tulluo leppä lehel, paju palol, koivu kolme kantasel".


    "Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".


    "Sulliit puut, sulliit petäjät, sulliit karsut katajat, sulliit kuuset kukkalatvat, sulamaa siun pitiki, suomen kolmeta sanata".


     

  • Henkilötiedot

  • Tagipilvi