"Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".

"Kuu kumotti oksihin, päivä paistoi latvahan, onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi".

"Jos tyvi pahoin teköö, niin latva mettä keittäkkäh, jos latva pahoin teköö, oksat mettä keittäkkäh, jos oksat pahoin teköö, lehet mettä keittäkkäh, kuivat kuuset, rautaoksat, kaikki mettä keittäkkäh".

"Pitäköhön puu vihansa, vesa vieköön omansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköön sijahan".

"Koivu, puu miän takani, tipu tilkka oksiltas, tipu tilkka lehviltäs, kipeitä voitamah, vammoja lunastamah, niill on suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa".

"Puu puhas, jumalan luoma, moan mannon kasvattama, piha pientaren tekemä".

"Puu puhas, jumalan luoma, kyllä tjiän, kussa synnyt, kaiken paikan, kussa kasvoit, tuuli puuksi tuujutteli, ilma lieto liikutteli, moa latvasta piteli, jumala vesin valeli".

"Puu puhas, jumalan luoma, maan mannun kasvattama, pihan pientaren tekemä, kyllä tjiän siun sukusi, taivas taattos, maa siun maammos, sinua on tuuli tuuvitellu, ilman liento liikutellu, taivonen vesin valellu, siitä sie suureksi sukieut, kasvoit kovin kauhiaksi".

"Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista,

kiiskinen veen kaloista".

"Puun pukale, maan makale, heinän hikku, aijan kiikku, hyvin teit, kuin kovin koskit, paremmin tiet, kuin parannat, kyllä minä sun sukusi tieän, tieän kaiken kasvantasi, et sä sillon suuri ollut, kuin sä kummusta ylenit, nousit maasta mansikkana".

"Pitäköhön puu pahansa, varpa vimmatut vihansa, minkä puu pusertanevi,

varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköhön sijalle".

"Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti,

siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet, vert oñ ladvas laskekkah,

mett oñ tüves tüöndäkkäh, kivehillä voizimeksi, vammoilla vala-veziksi".

"Sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma, veza manderen vetämä,

pakkaizen imettelömä".

"Siitä kasvo kaunis tammi, yleni vihanta virpi, vesa verratoin yleni, ku on siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, ku lehvän leikkaeli, ku siitä lassun loppo, se taitto ikuisen taian".

"Kenen panen paimeneksi, kenen karjan kattsojiksi, panem pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihe, jos ei pihlaja pitäne, jos on tuomi torkannouve".

"Pilko puuta pihlajaista, puuta murhoa murota, saa nyt vasta varvikosta, lehikosta liehuvasta".

"Loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista".

"Mänty puu on hyvä puu, mäntypuu on jumalan puu".

"Nouzi meäillä mändü-ladvañ, peällä om pedäjä-puungi".

"Koivuja kovie puida, huaboja hüvä-haluja, pihlajie piugavije".

"Pissim pihlajat vedehe, katsoim pitim pihlajoa, keneñ tuo vägi tulouve".

"Päivä paistoi latvahasi, kuu oksihis kumotti, onko mettä kuoren alla, kipehille voiteheksi, vammoille valantehiksi".

"Kasvo koivu kolhomajoell, iso puu imandron suoll, olovahko oksiltahan, leviähkä ripsiltähän".

"Lepät nossut leuga-luista, kulmista orava-kuuzet, izot hoavat hardeista, jaloist on jalot pedäjät, kadajat on kanda-päistä, vahvat koivut varbahista".

"Pitäd on pihjalat pihalla, pitäd oksat pihlajissa, ne on kaikki siun varon".

"Külvi kangahat kadalat, kazvo pienozet pedäjät, korvet külvi, kuuzet kazvo, voarat külvi, koivut kazvo, notkot külvi, pajut kazvo, sellot külvi, lepät kazvo".

"Mändy puu, koivu puu, puuhut jumalan luoma, olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs".

 

"Havu-puu on mettä keitti, lehti-puu on mettä keitti, paju-puu on mettä keitti, kaikki puut on mettä keitti, jonga hoavan puu satatti".

"Näki tammen kasvoneeksi, puun jumala jurtuneeksi, se katto päivän oksillaa, kuun kumotti lehvillää".

"Löyvettihpä lemmen leht, lemmen lehti, tammen lastu".

"Pissän pihlaian dogeh, katsoin pitin pihlaiua".

"Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen, ladvoin suurehe suvehe, tyvin puolin pohjasehe".

"Mänen metsähän mäjelle, puhun puille pääni päälle, haastan haavan lehtosille, pakisen pajun vesoille, puhun puille puhtahille, nuo ei kerro kellekään, kullekaan ei kuihkuttele".

"Sen verta minulla huolta, kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä pilposia,

huolet hoikaksi vetävi, kaihot muita kaiemmaksi".

"Voi minä polonen poika, pollin-puulla pyörivällä, varvalla on vapisijalla, oksalla osattomalla, oisipa minuksi ollut, puita pyörimättömiä, varpoja vakavempia, oksie osallisia".

"Niimpä on minulla huolta, kuimpa on kuusissa käpyjä, petäjöissä helpehiä,

pajuja pahoilla mailla, katajoita on kankahilla, eli suolla sammalia, rannolla on rapa-kiviä".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Katkovo vasta koivahazes, vallitse lemmen lehti".

"Lehti puu havupuulle, havupuu lehtipuulle, voiteheksi parantajaksi".

"Leppä ol lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren".

"Miks on tullu jumalan puu, se on tullu tarbeheks, aivan ihmisen avuksi".

"Puu puhas jumalan luoma, et sie silloin suuri ollut, et suuri, etkä pieni, kuin on tuuli tuuvitteli, vilu ilma viihytteli, maassa lehtenä lepäsit, havuna häilyit kankahassa".

"Honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita".

"Hän net huuhtaksi asuvi, jätti koivun kasvamahan, lintusen lepyepuuksi, käkisen kukuntapuuksi".

"Terveh maille, terveh puille, puhtahille puille, rauhutta rakentamaan, tervehyttä antamaan".

"Mäjet kylvi, kasvo männyt, norot kylvi, nousi koivut, maat kylvi, kanarvot kasvo, korvet kylvi, kasvo kuuset".

"Et ollut puu suuri, et suuri, et pieni, et ni kovin korea, konsa maassa maana makasit".

"Tule metsä miehinesi, petäjäinen pereinesi, katajainen kantonesi, miehen ainuhun avuksi".

"Paan pankan pihlajaisen, kun ei pilahja pitäne, tuomen toiseksi rakennan".

"Pastakah nyt kuuna kuusen oksat, päivänä petäjän oksat, hobeina hongan oksat, minun mehällen tultuo, korvellen kohottuo".

"Kesälehen leppeyttä, kangaskoivun kauneutta, soreutta suopetäjän, koreutta korpikoivun".

"Heitin paitain pajulle, hameheni huapasille, kengäni kesäkiville, sukkani sulalle mualle".

"Vitat viiassa yletkö, pajut pahalla maalla, koivut korven notkelmalla".

"Ahoraian rakkautta, noropihjalan pituutta, kangaskoivun kauneutta, norokoivun notkettua".

"Tuom on kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita".

"Yksi pelkäsi petäjä, kuorensa kolottavaksi, varaeli vastakoivu, oksansa otettavaksi".

"Leppä on lemmeksen tekemä, kanelian kasvattama, puu puhdas jumalan luoma".

"Jos tyvipuu pahan teköö, latva-puu parantamaan, jos petäjä-puu pahan teköö, leppä-puu parantamaan".

"Suot kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut nousi, mäet kylvi, männyt kasvo, maat tuoreet tuomikkoiksi, maat kaijat kataakoiksi, lepikoiksi lempi-paikat".

"Kun emäpuu pahan teköö, oksat mettä keittäköön".

"Soit kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut kasvo, mäet kylvi, männyt kasvo, kylvi tuomet tuoreheille, pihlajat pyhille maille, raijat nurmien rajoille, katajat karangoille".

"Suo kasvo sorian koivun, kankas kaunihin petäjän, notko tuomen norppalatvan".

"Menisin metsään mä kesänä, puhetessa putken juuren, lehekkana kasvajessa,

vesan nuoren nousejess, tuonne hoastan mä halluun, nuoille tuulo mie tussai,

nuoille viijai virkan, nuo ei kerro kellenkää, kullenkaa ei kuihkajele".

"Män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille,

itken siit yksi oltuvai, pehmitän petäjäjuuret, kastelen katajajuuret, koivujuuret kostuttelen".

"Laulam pihlajat pihalle, tammen keskitanhuvalle".

"Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi".

"Pajuja pahalla maalla, koivuja koti lehoilla, katajoita kaikin paikon".

"Koha tulluo leppä lehel, paju palol, koivu kolme kantasel".

"Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".

"Kuu kumotti oksihin, päivä paistoi latvahan, onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi".

"Jos tyvi pahoin teköö, niin latva mettä keittäkkäh, jos latva pahoin teköö, oksat mettä keittäkkäh, jos oksat pahoin teköö, lehet mettä keittäkkäh, kuivat kuuset, rautaoksat, kaikki mettä keittäkkäh".

"Pitäköhön puu vihansa, vesa vieköön omansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköön sijahan".

"Koivu, puu miän takani, tipu tilkka oksiltas, tipu tilkka lehviltäs, kipeitä voitamah, vammoja lunastamah, niill on suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa".

"Puu puhas, jumalan luoma, moan mannon kasvattama, piha pientaren tekemä".

"Puu puhas, jumalan luoma, kyllä tjiän, kussa synnyt, kaiken paikan, kussa kasvoit, tuuli puuksi tuujutteli, ilma lieto liikutteli, moa latvasta piteli, jumala vesin valeli".

"Puu puhas, jumalan luoma, maan mannun kasvattama, pihan pientaren tekemä, kyllä tjiän siun sukusi, taivas taattos, maa siun maammos, sinua on tuuli tuuvitellu, ilman liento liikutellu, taivonen vesin valellu, siitä sie suureksi sukieut, kasvoit kovin kauhiaksi".

"Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista, kiiskinen veen kaloista".

"Puun pukale, maan makale, heinän hikku, aijan kiikku, hyvin teit, kuin kovin koskit, paremmin tiet, kuin parannat, kyllä minä sun sukusi tieän, tieän kaiken kasvantasi, et sä sillon suuri ollut, kuin sä kummusta ylenit, nousit maasta mansikkana".

"Pitäköhön puu pahansa, varpa vimmatut vihansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköhön sijalle".

"Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet, vert oñ ladvas laskekkah, mett oñ tüves tüöndäkkäh, kivehillä voizimeksi, vammoilla vala-veziksi".

"Sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma, veza manderen vetämä, pakkaizen imettelömä".

"Siitä kasvo kaunis tammi, yleni vihanta virpi, vesa verratoin yleni, ku on siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, ku lehvän leikkaeli, ku siitä lassun loppo, se taitto ikuisen taian".

"Kenen panen paimeneksi, kenen karjan kattsojiksi, panem pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihe, jos ei pihlaja pitäne, jos on tuomi torkannouve".

"Pilko puuta pihlajaista, puuta murhoa murota, saa nyt vasta varvikosta, lehikosta liehuvasta".

"Loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista".

"Mänty puu on hyvä puu, mäntypuu on jumalan puu".

"Nouzi meäillä mändü-ladvañ, peällä om pedäjä-puungi".

"Koivuja kovie puida, huaboja hüvä-haluja, pihlajie piugavije".

"Pissim pihlajat vedehe, katsoim pitim pihlajoa, keneñ tuo vägi tulouve".

"Päivä paistoi latvahasi, kuu oksihis kumotti, onko mettä kuoren alla, kipehille voiteheksi, vammoille valantehiksi".

"Kasvo koivu kolhomajoell, iso puu imandron suoll, olovahko oksiltahan, leviähkä ripsiltähän".

"Lepät nossut leuga-luista, kulmista orava-kuuzet, izot hoavat hardeista, jaloist on jalot pedäjät, kadajat on kanda-päistä, vahvat koivut varbahista".

"Pitäd on pihjalat pihalla, pitäd oksat pihlajissa, ne on kaikki siun varon".

"Külvi kangahat kadalat, kazvo pienozet pedäjät, korvet külvi, kuuzet kazvo, voarat külvi, koivut kazvo, notkot külvi, pajut kazvo, sellot külvi, lepät kazvo".

"Mändy puu, koivu puu, puuhut jumalan luoma, olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs".

 

"Havu-puu on mettä keitti, lehti-puu on mettä keitti, paju-puu on mettä keitti, kaikki puut on mettä keitti, jonga hoavan puu satatti".

"Näki tammen kasvoneeksi, puun jumala jurtuneeksi, se katto päivän oksillaa, kuun kumotti lehvillää".

"Löyvettihpä lemmen leht, lemmen lehti, tammen lastu".

"Pissän pihlaian dogeh, katsoin pitin pihlaiua".

"Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen, ladvoin suurehe suvehe, tyvin puolin pohjasehe".

"Mänen metsähän mäjelle, puhun puille pääni päälle, haastan haavan lehtosille, pakisen pajun vesoille, puhun puille puhtahille, nuo ei kerro kellekään, kullekaan ei kuihkuttele".

"Sen verta minulla huolta, kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä pilposia, huolet hoikaksi vetävi, kaihot muita kaiemmaksi".

"Voi minä polonen poika, pollin-puulla pyörivällä, varvalla on vapisijalla, oksalla osattomalla, oisipa minuksi ollut, puita pyörimättömiä, varpoja vakavempia, oksie osallisia".

"Niimpä on minulla huolta, kuimpa on kuusissa käpyjä, petäjöissä helpehiä, pajuja pahoilla mailla, katajoita on kankahilla, eli suolla sammalia, rannolla on rapa-kiviä".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Katkovo vasta koivahazes, vallitse lemmen lehti".

"Lehti puu havupuulle, havupuu lehtipuulle, voiteheksi parantajaksi".

"Leppä ol lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren".

"Miks on tullu jumalan puu, se on tullu tarbeheks, aivan ihmisen avuksi".

"Puu puhas jumalan luoma, et sie silloin suuri ollut, et suuri, etkä pieni, kuin on tuuli tuuvitteli, vilu ilma viihytteli, maassa lehtenä lepäsit, havuna häilyit kankahassa".

"Honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita".

"Hän net huuhtaksi asuvi, jätti koivun kasvamahan, lintusen lepyepuuksi, käkisen kukuntapuuksi".

"Terveh maille, terveh puille, puhtahille puille, rauhutta rakentamaan, tervehyttä antamaan".

"Mäjet kylvi, kasvo männyt, norot kylvi, nousi koivut, maat kylvi, kanarvot kasvo, korvet kylvi, kasvo kuuset".

"Et ollut puu suuri, et suuri, et pieni, et ni kovin korea, konsa maassa maana makasit".

"Tule metsä miehinesi, petäjäinen pereinesi, katajainen kantonesi, miehen ainuhun avuksi".

"Paan pankan pihlajaisen, kun ei pilahja pitäne, tuomen toiseksi rakennan".

"Pastakah nyt kuuna kuusen oksat, päivänä petäjän oksat, hobeina hongan oksat, minun mehällen tultuo, korvellen kohottuo".

"Kesälehen leppeyttä, kangaskoivun kauneutta, soreutta suopetäjän, koreutta korpikoivun".

"Heitin paitain pajulle, hameheni huapasille, kengäni kesäkiville, sukkani sulalle mualle".

"Vitat viiassa yletkö, pajut pahalla maalla, koivut korven notkelmalla".

"Ahoraian rakkautta, noropihjalan pituutta, kangaskoivun kauneutta, norokoivun notkettua".

"Tuom on kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita".

"Yksi pelkäsi petäjä, kuorensa kolottavaksi, varaeli vastakoivu, oksansa otettavaksi".

"Leppä on lemmeksen tekemä, kanelian kasvattama, puu puhdas jumalan luoma".

"Jos tyvipuu pahan teköö, latva-puu parantamaan, jos petäjä-puu pahan teköö, leppä-puu parantamaan".

"Suot kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut nousi, mäet kylvi, männyt kasvo, maat tuoreet tuomikkoiksi, maat kaijat kataakoiksi, lepikoiksi lempi-paikat".

"Kun emäpuu pahan teköö, oksat mettä keittäköön".

"Soit kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut kasvo, mäet kylvi, männyt kasvo, kylvi tuomet tuoreheille, pihlajat pyhille maille, raijat nurmien rajoille, katajat karangoille".

"Suo kasvo sorian koivun, kankas kaunihin petäjän, notko tuomen norppalatvan".

"Menisin metsään mä kesänä, puhetessa putken juuren, lehekkana kasvajessa, vesan nuoren nousejess, tuonne hoastan mä halluun, nuoille tuulo mie tussai, nuoille viijai virkan, nuo ei kerro kellenkää, kullenkaa ei kuihkajele".

"Män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, itken siit yksi oltuvai, pehmitän petäjäjuuret, kastelen katajajuuret, koivujuuret kostuttelen".

"Laulam pihlajat pihalle, tammen keskitanhuvalle".

"Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi".

"Pajuja pahalla maalla, koivuja koti lehoilla, katajoita kaikin paikon".

"Koha tulluo leppä lehel, paju palol, koivu kolme kantasel".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Sulliit puut, sulliit petäjät, sulliit karsut katajat, sulliit kuuset kukkalatvat, sulamaa siun pitiki, suomen kolmeta sanata".